Mitä meille kuuluu?

Olemme asuneet nyt hieman yli kuukauden Tokiossa. Japanilainen elämäntyyli on tullut tutuksi ja siihen olemme yrittäneet sopeutua parhaamme mukaan. Kuluneet viikot ovat välillä olleet erittäin raskaita lukuisten eri vierailukohteiden ja pitkien päivien johdosta. Aamulla tiedät monelta koulupäivä alkaa. Lopetus on kuitenkin "endless". Jos loppumisaika onkin jostain syystä kerrottu, voi siihen lisätä tunnin tai pari lisää ;-) Tämä välillä ärsyttää suunnattomasti, sillä Suomessa kahdeksan tunnin työpäivä on useimmiten juurikin sen kestoinen kuin sen kuuluu. Tällä viikolla maanantai aamumme olisi pitänyt olla vapaa tai niin sanottu "free study". Sunnuntai iltana klo 22 tuli kuitenkin viesti, että meillä olisi tunti. Tämä taas on yksi niistä asioista, mikä ei Suomessa tulisi kuuloonkaan. Huvittuneina mietimme kuinka vihaisesti kotimaassamme tällaiseen suhtauduttaisiin ja jätettäisiin jo periaatteesta tulematta.

Prinsessa Ruususen ammatti Disneylandissa on kuulostanut hyvältä vaihtoehdolta koulustressin aikana

Tai millaista olisi Sumovaimona?

Tokyo Medical and Dental University;n upeat näkymät

Arkipäivien raskaus vaatii viikonloppuisin täydellistä irtiottoa. Tokiossa onneksi tekeminen ei lopu ja nähtävää riittää. Shoppailumahdollisuudet ovat mahtavat ja ravintolatarjonta runsasta. Lukuisia yökerhoja,karaokebaareja illanviettopaikkoja löytyy eri kaupunginosista. Ihmisvilinää on aina!

Valojen välkettä Shinjukussa

Harajukun Takeshi street täynnä ihmisiä

Asuminen täällä miljoonakaupungissa on täysin erilaista mitä elämä Suomessa. Koemme itsemme onnekkaiksi kun olemme tänne Tokioon päässeet asumaan. Tämä on upea kokemus! Liikkuminen junilla ja metroilla on selkeää. Täyteen ahdetut junat ovat arkipäivää ja omasta tilasta on turha haaveilla. Väen paljouteen on kuitenkin tottunut nopeasti.

Kun kaupungissa asuu 30 miljoonaa ihmistä ovat asuntojen koot melko pienet. Meillä on kodissamme 26 neliötä jaettavana kolmen ihmisen kesken. Yhteisasuminen on vaatinut jokaiselta hieman sopeutumista. Suomessa Heli ja Milia ovat asuneet omissa asunnoissaan ja Kaisa avopuolisonsa kanssa. Tällainen asumisjärjestely on ollut uutta jokaiselle. Toisaalta saa jakaa ajatuksiaan päivän päätteeksi. Vieraassa kulttuurissa eläminen kuitenkin herättää monenlaisia mietteitä ja välillä hieman ärtymystäkin.


Maternity Center 7.4.2017

Tällä viikolla vierailimme Yokohamassa yksityisellä Miyashita äitiysklinikalla. Klinikka tarjoaa palveluja raskaana oleville, synnyttäjille ja lapsen saaneille äideille. Henkilökuntaan kuuluu kätilöitä, hierojia, ravitsemusterapeutti ja " helper":eitä.  Miyashita äitiysklinikka on kolmikerroksinen iso omakotitalo. Alimmassa kerroksessa oli huoneita synnyttäneille äideille, jossa he pystyivät lepäämään vauvan kanssa. Samassa kerroksessa oli aromaterapiaa tarjoavan hierojan vastaanotto.
Toisessa kerroksessa oli synnytyshuone, "toimenpide huone" ja yhteistä tilaa. Toimenpide huoneessa tehtiin rintahierontaa äideille, jotka halusivat lopettaa imetyksen. Kolmannessa kerroksessa järjestetään äitiysjoogaa ja oppitunteja.

Synnyttäminen klinikalla tapahtuu melko luonnonmukaisesti. Klinikka ei tarjoa varsinaisia lääkkeellisiä kivunhoitokeinoja. Meille asia kuitenkin jäi hieman epäselväksi kielimuurin vuoksi. Jos synnytys etenee epänormaalisti tai tulee muita ongelmia ollaan yhteydessä sairaalaan ja tarvittaessa lähetetään ambulanssi.

Klinikan kodinomaiset tilat

Synnytys huone äitiysklinikalla

Käynnin jälkeen mietimme erityisesti klinikalla tapahtuvaa synnytystä, joka poikkeaa "tavallisesta" Suomessa tapahtuvasta synnytyksestä. Katsoimme vierailumme yhteydessä erään perheen synnytysvideon. Videolla perheen kolmivuotias esikoinen oli mukana synnytyksessä isän lisäksi. Tilanne oli mielestämme hämmentävä, sillä äiti oli tuskissaan ja poika kiljui ja huusi hänen vierellään. Kysyimme henkilökunnalta ihmeissämme onko tämä yleistä Japanissa. Kielimuurin johdosta emme saaneet täysin luotettavaa vastausta, mutta tyypillisin synnytys "tyyli" tässä maassa edellä mainittu ei kuitenkaan ole.