Kolme yksityisen puolen vierailua

Nakaizu Rehabilitation Center

Maanantaina suuntasimme Mishimaan, joka on noin tunnin matkan päässä Tokiosta luotijunalla. Vierailukohteemme oli vielä noin tunnin ajomatkan päässä, vuoren päällä. Naikaizu Rehabilitation Center on yksityinen kuntoutuskeskus, jonne pääsee kuntoutumaan vaikka aivoinfarktin tai leikkauksen jälkeen. Nämä kaksi olivat keskuksen yleisimmät sairaudet. Keskuksessa on 95 vuoteensijaa, jaettuna kahteen kerrokseen. Samalla keskukseen tultiin myös fysio- tai toimintaterapeutin tapaamisiin.

Tyypilliseen tapaan keskuksen aulassa oli convience store, joita löytyy Japanissa joka kulman takaa

Keskuksessa toimi sairaanhoitajien lisäksi myös toiminta- ja fysioterapeutteja kahdessa eri kerroksessa. Fysioterapeutilla on käytössään erittäin uutta ja kallista teknologiaa. Esimerkiksi kävelyrobotti, joka auttaa potilasta tukemaan tämän yrittäessä saada kävelykykyään takaisin ja kävelyä seuraava monitori, jossa potilaaseen laitetaan seuranlaput ja tämän kävelyä seurataan kahdeksalla eri kameralla.
  Toimintaterapeutti keskittyy keskuksessa potilaan toimintakyvyn palauttamiseen. Ennen heillä oli mahdollisuus harrastaa erilaisia käsitöitä, muta nyt kuntoutuksen pääpaino on siirtynyt ainoastaan potilaan fyysiseen kuntoutumiseen. Keskuksella on käytössään myös ajosimulaattori, jonka avulla potilas saa mahdollisuuden oppia ajamaan uudestaan. Myös keskuksen parkkipaikalla on mahdollista harjoitella ajamista oikealla autolla.

Vasemmalla kävelyrobotti ja oikealla kävelyn seurantatilat.

Potilaiden tekemiä käsitöitä ja ajosimulaattori.

Kylpy on japanilaisille sama välttämättömyys, kuin sauna suomalaisille. Ylläolevassa kuvassa on kylpy ihmiselle, joka pystyy kylpemään vain istuma-asennossa, alla oleva on kylpy vuodepotilaille.

Keskuksen tilat olivat hienot, ja hyvällä säällä potilaiden on mahdollista nähdä Fuji-vuori. Meidän saapuessa keskukselle, sää oli sateinen ja pilvinen. Iltapäivällä kuitenkin sää hieman kirkastui, ja pyysimme päästä uudemman kerran ylempiin kerroksiin, jos sattuisimme näkemään vuoren. Vaikka se hieman kaukana olikin, niin lakeuksiin tottuneet olivat vakuuttuneita näystä.

Illalla kävimme syömässä sushi-ravintolassa, ja seurueessamme ollut hoitaja innostui tilaamaan meidänkin puolesta ruokaa. Alkuperäisen sushi-tarjottimen lisäksi hän tilasi meille rapukeittoa, salaattia ja friteerattua perunaa joka on kuulemma paikallinen erikoisuus. Jäimme yöksi Mishimaan, koska seuraavan päivän vierailukohde oli samaisessa kaupungissa, ja takaisin Tokioon olisi ollut liian pitkä.

Nurse Station Aozora

Tiistaina kävimme tutustumassa paikalliseen kotihoitoon. Koska asiakkaat asuivat kauempana keskustasta, kuljimme (onneksi) autolla. Kaikki vanhukset, joiden luona kävimme, olivat pääasiassa dementoituneita. Osa heistä asui puolisonsa kanssa, jotkut asuivat yksin. Jokaisen omat lapset kuitenkin asuivat naapurissa, joten he, ja erityisesti miniät, pitivät vanhuksistaan huolen muuna aikana. Yksi vanhuksista odotti paikkaa vanhainkodista, ja vaikka kaupunki oli pieni, odotusaika on silti vähintään sen puoli vuotta.

Iltapäivällä saimme seminaarin kyseisen aseman periaatteista. Heillä on asiakkaina 180 potilasta, joiden iät vaihtelee muutaman kuukauden ikäisestä sata vuotiasiin. Suurin osa asiakkaista oli vanhuksia, joilla on aivoverenkiertohäiriö, dementia tai syöpä.

Se, mikä asemassa oli erilaista verrattuna muihin, oli se, että se panostaa palliatiiviseen ja kuoleman jälkeiseen hoitoon. Japanissa on vanha uskomus, jossa pois nukkuneen sielu pysyy vielä kotona 45 päivää kuoleman jälkeen. Kun 45 päivää on kulunut, perheen suru nousee uudelleen pintaan, sillä silloin he joutuvat hyvästelemään rakkaansa sielun läsnäolon. Tällöin kotihoidon väki käy perheen tykönä ja tarjoamassa keskustelu mahdollisuutta. Käynnit voivat olla 15-30 minuutin vierailuja.
Erilaista muihin oli myös se, että he pyrkivät lapsiperheiden kohdalla tarjoamaan apua äideille. Hoitaja voi tulla perheen luo kahdeksan tunnin ajaksi pitämään huolta apua tarvitsevasta lapsesta, päästäen omaishoitajan toimivan äidin hetkeksi vapaalle. Kotihoito pystyi takaamaan perheille 24 kahdeksan tunnin kertaa vuodessa.

Näimme hieman paremmin edelliseen päivään verrattuna Fuji-vuoren

Matudo Nissai Edennosono

Viikon viimeinen vierailukohde oli yksityinen vanhainkoti hieman sivumassa Tokiossa. Kyseessä on hieman paremman tason vanhainkoti, sillä sitä olisi voinut kutsua jopa omaksi kyläkseen. Koko konseptiin kuuluu kolme, 12 kerroksista taloa ja yksi liikuntakeskus, joka oli avoin myös muille kaupungin asukkaille. Yhden talon tiloihin kuului myös terveyskeskusta muistuttava vastaanotto, johon sekä asukkaat, että ulkopuoliset saavat varata lääkärinaikoja. Myös yksi vuodeosasto löytyi niille vanhuksille, jotka eivät enää kyenneet asumaan tavallisissa huoneistoissa.

Pienoismalli vanhainkodin eri rakennuksista

Ja Japanille tuttuun tapaan, vanhukset eivät tarvitse tänne päästäkseen erillistä lääkärin lähetettä, vaan he voivat suoraan varata huoneen. Jonotusaika vanhainkotiin on noin kuusi vuotta. Suurin osa asukkaista oli erittäin itsenäisiä ja hyvätuloisia. Asukkaille järjestettiin monta kertaa viikossa erilaisia toimintamahdollisuuksia, joiden avulla mieli pysyy virkeänä. Heillä oli myös mahdollisuus lähteä bussilla käymään muualla. Hoitajat olivat lähinnä niitä varten, jotka tarvitsivat hieman apua päivittäisissä toiminnoissa ja he olivat järjestämässä asukkaiden toimintatuokioita.

Vasemmalla olevat kuvat ovat yhdestä suosituimmasta huoneistosta. Saadakseen kyseisen asunnon, potilaan täytyy ensin maksaa ensin noin 500 000 euroa, jonka jälkeen maksetaan vielä noin 500€/kk. Yllä oikealla on vuodeosaston huone, ja alhaalla oleva kuva on ruokasalista.

Koska kylpy on tärkeä, on siihen monia mahdollisuuksia. Yllä oleva kuva on niiden vanhusten kylpy, jotka tarvitsevat apua kylvetessään, alempi kuva on täysin itsenäisten vanhusten kylpyläosasto.

Olemme huomanneet näiden vierailujen aikana suuren eron julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välillä. Koska Japanissa on vapaus valita, missä haluat hoitoa, voivat he kävellä suoraan vaikka erikoissairaanhoidon piiriin. Tällöin odotusajat ovat todella pitkiä. Esimerkiksi potilas odottaa monta tuntia lääkärin vastaanotolle pääsyä, tämän jälkeen hän odottaa uudestaan monta tuntia, jotta saa jo sairaalasta tarvitsemansa lääkkeet mukaan. Tämän jälkeen odotetaan vielä kolmannen kerran, jotta saadaan heti maksettua koko lääkärireissu.
Julkisella puolella tämä on erittäin sekavaa, ja tilat ovat olleet aika vanhoja ja ahtaita. Yksityisellä puolella taas kaikki sairaalantilat ovat isoja ja avoimia. Isoja ikkunoita ja uutta teknologiaa. Jopa hoitajan työympäristö on paljon viihtyisemmän oloinen yksityisellä puolella. Siellä elämä ja meno ei ole yhtä sekavan tuntuista.

Koska sää on ollut kylmä, kirsikankukat eivät ihan ole päässeet vielä täyteen kukkaan.

Tiukasta aikataulusta huolimatta yritämme päivitellä blogia aktiivisesti. Kielimuuri lisää myös väsymystä. Japanin opiskeluun ei hirveästi jää aikaa, joten asiat hoidetaan englannilla, joka ei ole kenenkää osapuolen äidinkieli.
Sään on kuitenkin luvattu paranevan tulevalla viikolla, joten palaillaan asiaan. Laukusta sattumalta löytynyt salmiakkiaski toimi ainakin mielenkohottajana.