Vierailukohteina Group Home Bunkyo Hikarinosato, Elementary School ja Cancer Institute Hospital

Tämä viikon ohjelma alkoi vasta tiistaina, koska maanatai oli Shunbun no Hi- vapaapäivä, joka tarkoittaa kevätpäiväntasausta. Tiistai valkeni sateisena ja kylmänä mikä harmitti, koska viikonloppuna oli ollut aurinkoista ja 17 stetta lämmintä. Nautimme hyvistä keleistä ja auringosta. :) Japanissa sää on melko vaihteleva näin keväisin.

 Group Home Bunkyo Hikarinosato 

Lasten leikkihuone.

Tiistaina olikin sitten kaksi vierailukäyntiä samana päivänä. Ensimmäisenä oli Group Home Bunkyo Hikarinosato. Tämä oli vähän erilainen ryhmäkoti. Erikoisen siitä teki se että siellä oli vanhusten lisäksi ryhmä 1-2 vuotiaita lapsia päivähoidossa. Tälläisiä "Next generation" ryhmäkoteja on muutamia täällä. Tässä ryhmäkodissa asukkaspaikkoja oli yhteensä 27 jaettuna kolmeen kerrokseen. Jokaisessa kerroksessa oli päiväsali, keittiö, yhteiset wc:eet ja yhteinen kylpyhuone. Lisäksi ryhmäkodilla oli oma kattopuutarha, jossa asukkaat kasvattivat hyötykasveja. Lisäksi kesällä kattopuutarhassa vietetään aikaa ja nautitaan kesästä. Asukkaiden ruoka tehtiin keittiössä ja asukkaat saivat tehdä itselleen välipalaa henkilökunnan avustuksella. Asukkaiden huoneisa ei ollut omia wc:tä vaan wc:et olivat käytävällä. Jokaselle asukkaalle oli oma huone, joka oli melko pieni ja pelkistetty. Siellä oli vain sänky ja tuoli. Meille kerrottiin että asukkaat eivät juurikaan vietä aikaansa huoneissaan (muuten kuin nukkuen) vaan asukkaat tykkäävät istuskella päiväsalissa. Kun kävimme vierailulla jokaisessa kerroksessa istui päiväsalissa suurinosa kerroksen asukkaista.

Asukkaan huone.

Tämä ryhmäkoti oli tarkoitettu pääsääntöisesti dementiaa tai muuta muistisairautta sairastaville vanhuksille. Asukkaat olivat 73-95 -vuotiaita. Kun ryhmäkoti -toiminta oli aloitettu lapset olivat aluksi pelänneet vanhuksia, mutta lopulta he olivat tottuneet asukkaisiin ja alkeneet kiinnostua heistä. Toisessa ryhmäkodissa josta meille kerrottiin ja näytettiin kuvia vanhustenryhmäkodin yhteydessä oli alakouluikäisen lasten iltapäivätoimintaa. Siellä asukkaat valvoivat lasten läksyjen tekemistä "äidillisesti tai opettajamaisesti" antaen tarroja hyvistä suorituksista. Lisäksi asukkaat opettivat ja auttoivat lapsia tekemään ruokaa ja pelaamaan. Toiminta tukee vanhusten toimintakykyä ja muistia sekä antaa heille tarpeellisuuden tunteen sekä samalla lapset oppivat jotain uutta.

Ryhmäkodissa henkilökunnalla täytyi olla kaksi tutkintoa. Esimerkiksi yhdellä hoitajalla oli lastenhoitajan ja ravitsemusterapeutin pätevyydet. Ja toivottavaa oli että olisi koulutus molempien lasten että vanhusten hoitoon. Henkilökunta vaikutti mukavalta ja ammattitaitoiselta. Lisäksi ryhmäkodissa oli ainakin yksi toimintaterapeutti.

Päiväsalin keittiö.

Elementary School 

Yogo-teacher ja me luokassa.

Kävimme tutustumassa paikalliseen alakouluun ja yogo-teacherin toimintaa. Alakoulu oli Tsukuba University Elementary School. Koulu oli national eli vähän parempi koulu. Japanissa koulutus on hyvin arvostettua ja kilpailuhenkistä. Siksi monet vanhemmat haluavat lapsensa yksityisiin tai national-kouluihin julkisten sijaan. Täällä koulu aloitetaan kuusi vuotiaana. Suomen ja Japanin kouluissa on paljon eroja. Ensinnäkin vanhemmat haluavat lapsilleen paremman koultuksen laitavat he lapsensa pääsykokeisiin. Pääsykokeissa tehdään kirjallinen koe ja fyysiset liinkunta testit. Jos lapsi läpäisee kokeen hän pääsee kouluun. Siitä alkaakin lapsien loputon kilpailu koulumaailmassa. Lapset käyvät normaalin koulun lisäksi "iltakoulussa" menestyäkseen paremmin koulussa ja tulevaisuudessa. Lisäksi Japanissa käydään koulua myös lauantaisin. Eli viikon ainoa vapaapäivä on sunnuntai. Olemme hieman huolissamme lasten jaksamisesta tässä stressaavassa ja kilpailuhenkisessä koulumaailmassa. Varsinkin kun vaatimukset alkavat jo kuusivuotiaana. Huoltamme helpotti hieman kun näimme koulussa paljon iloisia lapsia ilman huolen häivää. :) Heidän iloisuuteen vaikutti myös se että vierailumme osui viimeiselle koulupäivälle ennen lomaa. :) Täällä lukuvuosi on nyt päättynyt tai päättymässä ja uusi lukuvuosi alkaa ensi kuun alkupuolella. Yogo-teacher kertoi myös, että kouluaika on lapsille päivän vapainta aikaa, koska paineet menestyä tulevat kotoa.

Yogo-teacher on vähän niin kuin suomalainen kouluterveydenhoitaja. Kuitenkin erona, että yogo-teacher terveydenhuollon lisäksi hän opettaa terveystietoa ja huolehtii koulun turvallisuudesta lapsille. Hän tekee lapsille terveystarkastukset ja huolehtii ensiavusta koulupäivän aikana. Terveystarkastuksissa katsotaan lapsilta kaikki samat perusmittaukset mitkä Suomessakin. Näistä haluan nostaa näön mittaamisen, koska täällä silmälasien tarve lapsilla on yleisempää kuin Suomessa. Yogo-teacher tarkastaa että lapset näkevät aivan luokan takaakin ja että luokkahuoneiden valaistus on riittävä.

Eteishallissa kaikkien oppilaiden kengät järjestyksessä.

Cancer Institute Hospital

Kävimme molemmissa kattopuutarhoissa.

Cancer Institute Hospital oli valtava, uusi, nykyaikainen sairaala. Tilat olivat erittäin valoisat, viihtyisät ja isoista ikkunoista avautui uskomattomat kaupunkinäkymä. Sairaala on erikoistunut hoitamaan eri syöpätauteja. Sairaalassa käy päivittäin tuhansia potilaita, jotta tälläisten potilasmäärien kontrolloiminen olisi mahdollista oli sairaalalla käytössä hälyttimet. Niiden avulla potilas pystyy odottamaan vuoroaan missä tahansa sairaalassa ja tulemaan vastaanotolle vasta kun hälytin hälyttää. Esimerkiksi jono tiputuksena annettavaan hoitoon voi olla kaksi tuntia. Pitkien odotusaikojenkin takia monilla potilailla oli läheisiä mukana sairaalassa.

Toinen kattoputarha.

Sairaalassa oli mm. leikkauosasto, teho-osasto, vuodeosastoja, palliatiivinen osasto, kaksi kattopuutarhaa, kuvantamis-, sädehoito- ja tutkimuskeskus. Kattopuutarhat ovat yleisiä täällä ja niiden avulla potilaat pääsevät helposti käymään ulkona sairaalassa oloaikana. Sairaalassa oli lisäksi hotellinomainen palliatiivinen osasto, jossa yksi päivä maksoi noin 500e. Pääsimme näkemään tämä "vähän" paremman palliatiivisen osaston. Oikealla kuva "normaalista" vuodeosaston potilashuoneesta, jossa neljä paikkaa.

Normaali potilashuone.

"Hotelli"potilashuone.

Loppuviikko

Loppuviikolla meillä oli ohjelmassa tutustumista paikalliseen sairaanhoitaja-opintoihin ja Japanin terveydenhuoltoon yleisesti mm. ryhmäkeskusteluiden avulla. Pääsimme myös kokeilemaan täällä suosittua "radio exercisea". Tätä lyhyttä jumppaa harrastetaan täällä työpaikoilla ja kouluissa aamuisin. Alla olevasta linkistä voit katsoa mistä on kyse tai jopa itse kokeilla. :)
Kokeile "radio exercise" tästä. :)

Kolme erilaista kohdetta; mielenterveyspotilaiden päivätoiminta, Dental Hospital ja Japan Nursing Association

15.3.2017 Psychiatric Day Care Unit

Keskiviikkona vierailimme mielenterveyskuntoutujien päivätoiminta yksikössä Tokyo Medical Hospitalissa. Päivätoiminta oli sairaalan järjestämää. Päivä alkoi yhteistilassa asiakkaiden ja hoitohenkilökunnan kanssa aamupalaverilla, jossa jokainen vuorollaan kertoi miten päivä on lähtenyt käyntiin, sekä yleisesti tunnetilastaan. Myös me esittelimme itsemme lyhyesti. Osa asiakkaista osasi puhua englantia ja he toimivatkin päivän aikana tulkkeina niin meille, kuin myös japania puhuville. Hoitohenkilökunta ei osannut puhua englantia, mutta he vastaanottivat meidät lämpimästi mukaan päivän toimintoihin. Aamupäivän vietimme urheilun parissa. Pelasimme lentopalloa ja sulkapalloa isossa urheilusalissa. Asiakkaat suhtautuivat meihin luontevasti ja olivat kiinnostuneita läsnäolostamme, vaikka meillä ei samaa kieltä kaikkien kanssa ollutkaan. Iltapäivän ohjelmaan sisältyi erilaisia käsitöitä ja me olimme ryhmässä, jossa teimme Closoinné tyylillä avaimenperät.



Päivä päättyi yhteiseen iltapäiväpalaveriin, jossa jokainen vuorollaan kertoi miten päivä oli sujunut. Asiakkaat kommentoivat osallistumistamme positiiviseen sävyyn. Mielestämme kommunikointi osallistujien ja hoitohenkilökunnan välillä oli todella luontevaa. Koko päivä myös vietettiin yhdessä, eikä työntekijöillä ollut esimerkiksi omia kahvitaukoja. Oli hieno saada kokemusta päivätoiminnasta, sillä meistä jokainen on suorittanut mielenterveyshoitotyön harjoittelunsa mielisairaalassa. Olisi ollut mielenkiintoista tietää enemmän päivätoiminnan asiakkaiden taustoista ja esimerkiksi siitä, kykenevätkö he vielä palaamaan takaisin työelämään.

16.3.2017 Dental Hospital

Vierailimme torstaina Tokyo Dental Hospitalissa eli "hammas sairaalassa". Se oli meille jokaiselle täysin uusi kokemus, sillä Suomessa ei samankaltaista sairaalaa ole. Päivässä asiakkaita on hoidettavana noin kaksituhatta, joten päivät ovat kiireisiä ja työntäyteisiä. Varsinaiset hammas sairaalat eivät Japanissa kuitenkaan ole yleisiä, joten puhutaan erityisestä lääketieteen alasta. Hoitoon pääsyä voi joutua odottamaan jopa kuusi kuukautta. Meille kerrottiin, että Japanin keisari perhe käyttää kyseisen sairaalan palveluja hampaidensa hoitoon. Kiersimme läpi sairaalan neljä osastoa ja pääsimme myös seuraamaan erilaisia operaatioita. Sairaalassa saa hoitoa kaikkiin suun- ja leuan alueen ongelmiin. Hoitoja ovat esimerkiksi erilaiset kirurgiset toimenpiteet (kuten suun alueen syövät ja niiden jatkohoito), sekä mahdollistetaan myös nukutuksen aikana hampaisiin liittyvät hoidot. Päivä oli erittäin mielenkiintoinen, mutta ihmettelimme erityisesti sitä, kuinka sairaala kykenee turvaamaan potilailleen yksityisyyden. Eräässä toimenpide huoneessa oli yli kolmekymmentä potilaspaikkaa ilman varsinaisia väliseiniä.

Hammas sairaalan henkilökuntaa

Sairaalan toiminnan esittelyä

17.3.2017 Nursing Association

Perjantaina vierailumme kohteena oli Nursing Association, joka on verrattavissa Suomen sairaanhoitajaliittoon. Saimme mielenkiintoisen esityksen Nursing Associationin kansainvälisten asioiden johtajalta liittyen tämän hetkisen terveydenhuollon tilanteeseen ja ongelmiin. Hän kertoi myös yleisesti meille Nursing Association toiminnasta. Blogissa emme ole vielä käsitelleet ongelmaa joka liittyy siihen, että Japanissa monet sairaanhoitajat lopettavat uransa. Tämä oli meillä myös yhtenä suurena puheenaiheena vierailulla.

 Sairaanhoitajien syyt lopettaa uransa ovat moninaisia. Hoitajat, joilla uraa oli jo jonkin verran takana lopettavat työnsä pääosin perheen perustamiseen liittyvien syiden vuoksi. Pitkät
työpäivät ja vuorotyöstä johtuva rasitus, sekä lomien saanti tuottavat ongelmia.



Vastavalmistuneilla hoitajilla päätös lopettamisesta liittyy pääosin siihen, että omat taidot koetaan riittämättömiksi. Johtaja kertoi meille, että juuri valmistuneet hoitajat kokevat tavalliset hoitotoimenpiteet, kuten verenpaineen mittauksen haastavaksi. Tulevaisuuden missiona Japan Nursing Associationilla on paneutua näihin ongelmiin ja saada tilannetta paremmaksi. Ikääntyvien ryhmä on iso Japanissa ja hoitohenkilökuntaa tarvitaan jatkuvasti lisää. Uran päättäminen on erittäin yleistä ja todellinen ongelma.

Vierailukohteena Nursing Association

Kotihoitoon tutustuminen

10.3.  Vanhustenhoito

Viime viikon perjantaina oli ensimmäinen tutustumiskäynti. Pääsimme tutustumaan Tokion kotihoidon yksikköihin. Meistä Milia ja Kaisa vierailivat Shibuyan kaupunginosassa, Heli tutustui Meguron toimintaan. Molemmissa paikoissa otettiin opiskelijat hyvin vastaan, vaikka meidän välillä olikin pieni kielimuuri. Me emme puhu japania, eivätkä paikkojen työntekijät osanneet englantia. Onneksi saamme aina vierailukäynneille jonkun koulumme työntekijän tai opiskelija mukaan, joka toimii tulkkina osapuolten välillä.

  Perjantain tarkoitus oli tutustua vanhusten kotihoitoon. Pääsimme kaikki vierailemaan potilaiden kotona. Tokiossa kotihoidon kulkuvälineenä toimii yleensä sähköpyörä, joka oli meille kaikille uusi tuttavuus. Jos ajatus pelkästä sähköpyörän käytöstä pelotti, niin siihen pitää lisätä myös tosiasia, että pyöräily tapahtuu keskellä Tokion ruuhkia. Heli mm. unohti kysyä pyörän jarrujen sijaintia, ja tämäkin tuli mieleen vasta alamäessä... Japanilaiset olivat aivan ihmeissään, kun kerroimme ettei Suomessa sähköpyörät ole niin yleisiä.

Paikkojen hoitajat napsivat aina välillä kuvia vierailujen aikana, ja osa päätyi myös meille asti. Tässä Kaisa sähköpyörän kanssa.

  Kotona hoitajat mittasivat potilailta kaikki normaalit perus elintoiminnot, eli verenpaineen, hapetuksen, sykkeen ja lämmön. Helin ensimmäinen vierailu oli 95 vuotiaan, dementiaa sairastavan naisen tykönä. Vanhus asui yksin perinteisessä japanilaisessa kodissa, jossa jo pelkästään sisäänkäynti oli ison kynnysten ja portaiden jälkeen. Koska vanhus oli motorisesti hyvässä kunnossa, pyrittiin sitä ylläpitämään jumpalla ja verryttelyillä. Samalla harjoitettiin aivojumppaa erilaisilla vaativimmilla motorisilla liikkeillä. Jumpan jälkeen testattiin hänen kykyään  kirjoittaa ja laskea. Hoitaja kertoi tuloksista, että nainen osaa kyllä vielä lukea, mutta japanilaisten kanjien kirjoittaminen ei enää luonnistu. Matematiikan tehtävät ovat kuulemma olleet aina vanhukselle mieluisia. Käynnin jälkeen keskustelimme vanhuksen asioista. Kotihoito käy hänen tykönään kerran viikossa ja hänen poikansa on aina ruoka-aikoina äitinsä tykönä. Naisella oli sairaalasänky, jonka hänen Long-Term Care Insurance oli hänelle taannut. Kyseinen vakuutusmalli on pakollinen Japanissa kaikille yli 65 vuotiaille, ja koska asia on hieman erilainen kuin meille Suomessa, kirjoittelemme siitä ihan oman päivityksensä.

  Milian ja Kaisan käynnit Shibuyan yksikössä olivat pääosin vuodepotilaita. Koska hoitopaikat ovat myös Japanissa kiven alla, on perheellä suuri rooli vanhustensa hoitamisessa. Kotisairaanhoito on täällä myös ihan täynnä. Kuitenkin hoitajat pystyivät antamaan noin 30-60 minuutin käyntejä potilaidensa koteihin.  Vierailujen aikana paikalla oli yhdessä paikassa myös lääkäri. Potilaiden seinillä oli kalenterit, mihin oli merkattu, minä viikon päivänä tulee mikäkin hoitaja. Esim. yhtenä päivänä tulee pelkästään lääkkeiden jakaja, toisena päivänä ''helper'' joka on rinnastettavissa suurin piirtein kodinhoitajaan, myös lääkäri käy viikoittain hoitajien ja toimintaterapeuttien lisäksi. Hammaslääkäri käy kotona aina tarpeen mukaan.

Kotisairaanhoidon työvaatteisiin kuuluu siistit, mustat housut, kauluspaita ja essu, joka tuo meille mieleen muumimamman

  Saimme keskustella hoitajien kanssa kotihoidon toimivuudesta täällä, ja japanilaiset olivat erittäin kiinnostuneita suomalaisesta kotihoidosta. Hoitopaikkatilanne on samanlainen kummassakin maassa, ikääntyvä väestönrakenne tuottaa ongelmia terveydenhuollolle. Japanissa moni vanhus kokee haluavansa sairaalahoitoa, ja jos vain mahdollista, yliopistollisestasairaalasta. Kotihoito käy potilaan tykönä tämän kunnosta riippuen. Yleensä käyntejä on yksi per päivä, mutta vakavimmissa tilanteissa, esim. syövän loppuvaiheessa käyntejä voi olla kolme kertaa vuorokaudessa. Yksiköt toimivat kellon ympäri, joten yöaikaan hoitaja on puhelinyhteyden päässä potilaasta, jos tämä tarvitsee apua. Ja toisin kuin muut sairaanhoitajat, kotihoidon hoitajat saavat ottaa potilailta verikokeita. Täällä kotisairaanhoitajien palkka on suurempi kuin sairaalassa työskentelevien hoitajien. Tätä perusteltiin isommalla vastuulla. Siitä kertoo myös se, että vasta valmistuneita sairaanhoitajia ei oteta töihin kotihoitoon. Heidän pitää ensin olla töissä muualla, hakemassa vastuuta. Myös koulumme opiskelijat ovat sanoneet, etteivät olisi valmiita heti valmistuttuaan työskentelemään kotihoidossa juuri sen suuren vastuun vuoksi.

                                                                                                                                                                                                                                                               

13.-14.3 Lastenhoito

Alkuviikosta vierailimme uudelleen kotisairaanhoidossa, mutta tällä kertaa lastensairaanhoidon puolella. Tokiossa suurin osa kotihoidon asiakkaista on vanhuksia, mutta myös kaikenikäisiä asiakkaita on. Kotihoidossa lapsipotilaiden luokse kotiin voivat mennä ne hoitajat, jotka ovat joskus aikaisemmin työskennelleet sairaalassa lastenosastolla. Lapset, joiden tykönä vierailimme, oli jonkin asteen kehitysvamma. Onneksi Hikarigaokan yksikössä oli sen verran vähän sähköpyöriä, että pääsimme autolla kulkemaan paikkojen välillä.

  Ensimmäinen vierailu oli perheessä, jonka kuusi vuotias poika oli kärsinyt koko ikänsä eräänlaisesta lihasrappeumataudista. Kotihoito kävi tämän tykönä joka päivä kylvettämässä pojan ja huolehtimassa tämän ihon kunnosta. Poika makasi sairaalasängyssä, jonka hän oli saanut ollessaan yksi vuotias. Perhe oli itse maksanut sängyn hinnasta 10%, valtion maksaessa loput 90%. Tämä johtui pojan hyvästä vakuutuksesta. Koska pojalla toimivat vain kaksi sormea ja silmät, tämän äiti oli käytännössä koko ajan kotona pojan kanssa, hän pääsi pois kodista vain silloin, jos kotihoito ja ''helper'' oli talossa kauan. Sama koski toista vierailukohdetta, jossa äiti oli kotona yksi vuotiaan Down-lapsen kanssa. Lapsen keuhkot eivät olleet vielä kokonaan kehittyneet, joten hänellä oli koko ajan cpap käytössä. Hoitajan kylvettäessä tytölle laitettiin happiviikset. Viimeisessä paikassa meillä oli vastassa viisi vuotias Wolf-Hirschhorning syndroomaa sairastava tyttö. Tyttö oli juuri päässyt kotiin pitkältä sairaalajaksolta, joten hoitajat käyvät tarkistamassa tämän kotiutumisen jälkeistä vointia.

Down-tyttöä huvitti suuresti meidän suomenkieli.

  Kaikissa perheissä perheet olivat todella avoimia ulkomaalaisiin opiskelijoihin. Ensimmäisen perheen vanhemmat ovat sitä mieltä, että he haluavat levittää tietoa poikansa sairaudesta, eivätkä he halua piilotella tätä. He ovat kuulemma päästäneet tv-ryhmänkin kuvaamaan kotoaan. Myös itse poika oli kovin kiinnostunut vieraista ihmisistä. Poika kommunikoi silmiensä avulla ja ilmoitti ihmettelevänsä meidän pituutta. Hän oli myös erittäin iloinen siitä, kun kehuimme hänen tukkaansa. Pojalla oli samanlainen kalenteri seinällä, kuin vanhuksilla. Hoitajien lisäksi hänellä kävi myös opettaja, joka opetti häntä lukemaan, jotta tulevaisuudessa kommunikointi olisi helpompaa.
  Toisessa perheessä äiti oli todella avoin tyttärensä vammasta, ja hän oli heti tarjoamassa meille, että haluammeko ottaa tytön syliin. Sama koski kolmatta perhettä, jossa äiti selitti hoitajien puolesta lapsensa taustat. Kaikki lapset onnistuivat sulattamaan meidän sydämet.




  Koska kotisairaanhoidon yksiköt eivät kyenneet ottamaan kaikkia kolmea yhtä aikaa ohjaukseen, Kaisa kävi Hikarigaokassa maanantaina, Heli ja Milia tiistaina. Tiistaina Kaisa kävi vierailulla eräänlaisessa neuvolassa, missä tehtiin 3-4 kuukauden vanhoille vauvoille terveystarkastuksia. Samassa tilassa oli päälle 20 äitiä ja lasta odottamassa vuoroaan. Tarkastus piti sisällään äidin haastattelun, lapsen punnituksen, pituuden, pään ja rintakehän mittauksen. Lääkäri tarkasti myös lapselta mm. silmät, lonkat ja niskan liikkuvuuden. Koska tarkastus tehdään kerran kuukaudessa, Heli ja Milia voivat myös päästä mukaan.

  Oli ihanaa huomata yhteys perheiden ja kotihoidon välillä. Perheen äidit olivat onnellisia saamaansa apuun ja heille ja hoitajille oli muodostunut hyvä ja luottava suhde. Hikarigaokan yksikkö on jokaisen potilaan tykönä noin tunnin verran. He kuitenkin pyrkivät järjestämään aina 1-2 kertaa kuukaudessa neljän tunnin käyntejä yhden perheen tykönä. Näin lapsen äiti voi viettää niin sanottua omaa aikaansa, lähtien hetkeksi ulos kodistaan. Perheen oma arki otettiin myös huomioon aikatauluissa. Aikataulu esim. muuttui kesken päivän, viimeisen perheen äidin ilmoitettua, että haluaa käynnin tapahtuvan tuntia myöhemmin kuin normaalisti. Hoitajat sanoivat, että käynnit tapahtuvat aina perheen ehdoilla.

                                                                                                                                                                                                                                                             

 Kokemukset olivat kaiken kaikkiaan opettava ja silmiä avaavia. Olimme kaikki yhtä mieltä, että kaikki tapaamiset olivat mahtavia. Vastaanotto sekä hoitajilta, että perheiltä oli erittäin hyvä. Kaikki yksiköt, Shibuya, Meguro ja Hikarigaoka olivat selkeitä vierailukohteita, sillä jokaisella oli samat toimintaperiaatteet.

P.S. Olemme ihan tyytyväisiä tämän hetkisiin ''lenkkipolkuihimme''

Lasten ja äitien terveydenhuolto Japanissa

Saimme alkuviikosta oppitunnin äitien ja lasten terveydenhuollosta Japanissa. Japanissa niin kuin Suomessakin syntyvyys on laskussa ja ensisynnyttäjien ikä on nousussa. Lisäksi Japanissa äidit hoitavat lapset lähes tulkoon yksin, koska miehet tekevät pitkiä työpäiviä aamusta myöhään iltaan. Se on huomioitu äitien ja lasten terveydenhoito- järjestelmässä erityisenä tuen tarpeena. Järjestelmä vastaa meidän neuvola-järjestelmää. Järjestelmissämme on paljon samankaltaisuuksia. Suurimmat erot neuvolaan ovat äitien ja vanhempien ryhmäohjaukset raskausaikana sekä lapsen synnyttyä kätilön tai tervedenhoitajan tekemä kotikäynti. Seuraavaksi lisää näistä kahdesta mielenkiintoisesta eroavaisuudesta.

Mother and Child Health Handbook- kirjasen kansi

Japanissa äidit sekä äidit ja isät osallistuvat ryhmäohjauksiin raskausaikana. Äitien ryhmäohjauksiin osallistuu kerralla kymmenkunta äitiä ja heille annetaan tietoa raskaudesta ja terveyden ylläpitämisestä raskauden aikana sekä opetetaan lasten hoitoa. Rymässä äidit tapaavat ja saavat vertaistukea. Tämä on hyvä, koska meille kerrottiin että moni äiti on aivan yksin kysymyksien ja ongelmien kanssa. Lisäksi vanhemmille järjestetään "parents class", johon myös isät osallistuvat. Siellä kerrotaan fysiologisista muutoksista raskauden aikana, ruokavaliosta, rintaruokinnasta, urheilusta raskauden aikana sekä hoitotoimista kuten vauvan kylvetys. Meille näytettiin lyhyt dokumentti, jossa isät kehuivat näitä yhteisiä ohjauksia, koska silloin he tapaavat toisia miehiä, jotka ovat samassa elämäntilanteessa. Myös äidit tykkäävät näistä koska sieltä voi löytää uusia ystäviä, jotka ovat samassa elämäntilanteessa. Meillä Suomessa tälläinen toiminta on terveydenhuollon ulkopuolella. Meille tuli mieleen, että Suomen vastaava voisi olla perhekerho-toiminta. Mielestämme koko tämä ryhmäohjaus-idea on todella hyvä ja olisi erittäin käyttökelpoinen Suomessakin varsinkin kun mietitään terveys- ja sosiaalipalveluiden yhdistämistä ja terveydenhoidon tehokkaampia toimintamalleja.

Lisäksi kätilö tai terveydenhoitaja tekee kotikäynnin vastasyntyneen kotiin. Käynnillä vauvalle tehdään terveystarkastus sekä keskustellaan äitiä askarruttavista asioista. Tämän käynnin tarkoituksena on tarkistaa perheen hyvinvointi, kotiolot sekä ennen kaikkea antaa äidille kuva, että häntä tuetaan eikä hän ole yksin ongelmiensa kanssa. Japanissa äidit ovat melko yksinäisiä, koska he jäävät kotiin lapsen synnyttyä hoitamaan kotia ja lasta ja miehet tekevät pitkää työpäivää. Äidit eivät yleensä palaa työelämään, koska päiväkodit ovat niin täysiä, etteivät he saa lastaan hoitoon.

Raskausaikana äidit saavat Japanissa "Mother and child Health Handbook"-kirjasen, johon kirjataan vauvan pituus-ja painokäyrät ja rokotukset aivan kuin meidän neuvola-korttiimme. Handbookissa on lisäksi paljon tietoa vauvan hoidosta ja terveydestä. Professori näytti yhtä handbookin sivua kysyi meiltä että osaammeko arvata miksi sivussa oli reikä. Emme heti ymmärtäneet, mutta professori kertoi sen olevan vauvan henkitorven kokoinen, joten kaikki esineet, jotka menevät sivun reiästä helposti läpi menevät myös vauvan henkitorvesta. Mielestämme se oli hyvin kuvaava ja havainnollistava. Kun vauva on siinä iässä, että hän laittaa kaiken suuhun auttaa tämä vanhempia ymmärtämän, mitkä kaikki esineet täytyy laittaa pois lapsen ulottuvilta. Handbookissa oli paljon tietoa ja ohjeita, joita varmasti ainakin ensi synnyttäjät tarvitsevat.

Tunneista jäi todella hyvä fiilis. Lasten tutustumiskäyntejä odotellessa. :)

Vauvan henkitorven kokoinen reikä ja toimintaohjeet kun lapsi meinaa tukehtua.