KULTTUURI EROJA

Elämämme Japanissa Tokion miljoonakaupungissa on ollut monella tavalla erilaista mitä elämämme Suomessa. Niin sanottua kulttuurishokkia jokaisella meistä oli alkuvaiheessa, mutta olemme näiden kuukausien aikana sopeutuneet elämäntyyliin täällä jo melko hyvin. On paljon mitä täältä jää kaipaamaan, mutta on myös tapoja, jotka meitä ihmetyttävät ja jopa vihastuttavat vielä kulttuurishokin jälkeenkin. Ajattelimme kirjoittaa joistakin eroavaisuuksista Japanin ja Suomen välillä.

Työ- ja opiskelu

Työ- ja opiskelukulttuurista olemmekin jo jonkin verran kirjoittaneet blogissa. Se on meille varmasti ollut yksi isoimmista asioista mikä on vihastuttanut. Koulussa professoreilla on suuri auktoriteetti ja hierarkia näkyy henkilökunnan kesken. Esimerkkinä tästä; professorimme halusi, että tapaisimme vaihtomme aikana yliopiston johtajan, joka on koulumme korkein henkilö. Tätä tapaamista valmisteltiin erittäin pitkään ja henkilökunta oli sen mahdollistamisesta innoissaan, mutta erittäin jännittynyt ennen tapaamista. Itse tapaaminen oli loppujen lopuksi erittäin lyhyt ja meidän mielestämme jopa hieman turha, mutta se valmistelu ja muun henkilökunnan jännitys ja stressi ennen tapaamista kertoo paljon johtoasemassa olevien henkilöiden arvostamisesta. Puhutellessa professoreita on käytettävä liitettä sensei, joka osoittaa kunnioitusta henkilöä kohtaan. Tämä on meiltä välillä unohtunut ja sensei saattaa tulla nimen jälkeen hieman jälkijunassa... Japanissa ylitöiden tekeminen on todella yleistä. Lain mukaan kuukaudessa ylitöitä saa tehdä maksimissaan sata tuntia, joka tarkoittaa päivässä viittä lisätuntia työpäivän päälle. Ylityö täällä on palkatonta pääasiassa. Vastapainoa tälle raskaalle työkulttuurille löytyy Japanin viihdekulttuurista.

Vapaa-aika

Viihdekulttuuri täällä on täysin oma lukunsa. Ensimmäisenä mieleen tulevat pelihallit, joita löytyy lähes kaikkialta. Asiakaskunta ei koostu ainoastaan lapsista. Pelihalleissa voit nähdä myös liikemiehiä puvut päällään pelaamassa työpäivän jälkeen.

Animen- ja mangan harrastaminen kiehtoo myös eri-ikäisiä ja eräs opettaja kertoikin, että sarjakuvat ovat hänen ja miehensä yhteinen harrastus. Alkoholia käytetään melko runsaasti Japanissa, eikä asiaa häpeillä. Monet saattavat kertoa rakastavansa juomista. Arki-iltaisin junissa ja metroissa voit törmätä humalaisiin ihmisiin, sillä on yleistä mennä pitkän työpäivän jälkeen yhdessä juomaan ja syömään. Karaokebaareja, pubeja ja yökerhoja myös löytyy runsaasti Tokiosta. Eräs koulukaverimme kertoikin, että hänellä on tapana varata viideksi tunniksi itselleen Karaokehuone harjoittelua varten. Ehkä tämäkin kertoo osaltaan tästä suorituskeskeisestä ja kilpailuhenkisestä yhteiskunnasta. Viihdekulttuuri kertoo jollain tapaa Japanilaisten ihmisten lapsekkuudesta.

Eroavaisuuksia luonteenpiirteissä

Luonteenpiirteiltään Japanilaiset eroavat meistä suomalaisista. Japanilaiset ovat todella ystävällisiä, avuliaita ja täsmällisiä. Suurin osa heistä asuu vielä vanhempiensa luona. Ikätoverimme kuitenkin tuntuvat meitä nuoremmilta käytöksensä ja kiinnostuksen kohteidensa puolesta. Usein huomaamme myös olevamme itsenäisempiä heihin verraten. Japanilaiset rakastavat Disneytä. Laukuissaan heillä saattaa olla kiinni pehmoleluja teemaan liittyen. Monet käyvät myös vuosittain Disneylandissa. Kun puhutaan Suomesta huudahtaa moni innoissaan ”Muumi”, muumit ovat suosittuja täällä iästä riippumatta. Tietynlainen lapsekkuus näkyy niin miehissä, kuin naisissa. Kerran eräs nuorimies kehui yhtä meistä niin söpöksi kuin pokemonista tuttu hahmo. Koulumaailmasta hyvä esimerkki lapsellisuudesta on tilanne kun pidimme esitelmiä. Yksi kerrallaan puhui mikrofoniin ja muut seisoivat valkokankaan takana hihittelemässä.  Aluksi lapsekkuus oli hieman hämmentävää. Siihen on kuitenkin tottunut ja huvittavia hetkiä sen johdosta tulee usein.

Julkinen liikenne
Tällä viikolla juuri puhuimme, miten nopeasti sitä loppujenlopuksi oppikaan käyttämään Tokion junia ja metroja. Aluksi se oli hieman haasteellista. Julkisen liikenteen käyttö täällä kuitenkin on erittäin selkeää ja helppoa, kun siihen tottuu. Myös väen paljouteen erityisesti ruuhka-aikoina on sopeutunut, vaikka silloin on turha haaveilla omasta tilasta.. Vaunut ovat silloin ahdettu Todella täyteen. Löysimmekin hyvän esimerkin tästä; https://www.youtube.com/watch?v=ldx7RBWOCxs
Julkisissa liikennevälineissä on kuitenkin joitakin sääntöjä mitä ei kotimaassamme ole. Esimerkiksi puhelimeen puhuminen on kiellettyä, mutta muuten kännykkää voi selailla. Myös juominen ja syöminen tavallisissa junissa on kielletty.

Japanin terveydenhuolto

Ihme kyllä, tähän asti vaihdosta olemme selvinneet ilman sen kummempia sairastelua, mutta tällä viikolla olemme olleet hieman kipeitä. Aika normaalia, että päivien lämmetessä ja vähetessä, jollekulle nousee kuume. Lupailimme tosin jossain aikaisemmassa päivityksessä kertoa hieman Japanin Long-Term Care Insurancesta ja hieman, miten terveydenhuolto täällä toimii.

Terveydenhoitojärjestelmä

Japanissa ei ole käytössä lähetekäytäntöä, vaan siellä voi hakeutua haluamaansa paikkaan hoitoon. Se tarkoittaa sitä, että erikoissairaanhoitopiirissä voi olla tapauksia, jotka Suomessa hoidettaisiin terveyskeskuksessa. Tämä aiheuttaa sairaaloiden ja klinikoiden ruuhkautumista. Odotusaika on pitkä, pahimmillaan voi joutua odottamaan hoitoon pääsyä puolivuotta. Japani, ja varsinkin Tokion alue on tiheään asuttu, joten vaikka potilaalla on varattuna aika, joutuu hän silti odottamaan vielä sairaalan aulassa monta tuntia lääkäriin pääsyä. Useimmiten potilaan pitää varata tähän koko päivä, sillä käynti maksetaan saman päivän sisällä. Vastaanoton jälkeen potilas siirtyy uudelleen jonottamaan, jotta saisi heti maksettua maksun. Tämän jälkeen potilas siirtyy tarvittaessa vielä jonoon, josta hän voi reseptiä vastaan ostaa lääkkeet, jos niitä on määrätty. Nämäkin maksetaan heti.

Japanissa terveydenhuolto toimii vakuutuksilla. Jokaisella japanilaisella pitää olla jonkin asteen vakuutus. Vakuutuksen tasosta ja potilaan tuloista riippuen hän maksaa sairaalassa käynneistä 10-30%. Koska Japani on Japani, ja meidät on määritelty tämän maan kansalaisiksi meidän vaihdon ajan, jopa meidän piti hommata itsellemme japanilainen terveysvakuutus. Meillä tosin on aika alhaisentason vakuutuksen, sillä taisimme maksaa helmi-maalis-huhtikuu ajalta noin 16€. Tavallisen terveysvakuutuksen ohelle on olemassa Medical Insurance, jotka saavat ne, joilla on enemmän tarvetta terveydenhuollolle. Esimerkiksi kroonisesti sairaat henkilöt saavat tämän vakuutuksen. Myös alimman tuloluokan henkilöille ja kodittomille on olemassa oma vakuutuksensa.

Long-Term Care Insurance

Koska japanilaiset ovat maapallon nopeimmin ikääntyvin kansa, on heidän pitänyt kehitellä keino, joilla he pystyvät takaamaan kaikkien terveydenhuolto. Tämäkään ei kuitenkaan ole riittävä tulevaisuutta ajatellessa.

Tämä vakuutusmuoto tuli voimaan vuonna 2000, ja se on pakollinen kaikille yli 65 vuotiaille. Vakuutus takaa ikääntyneelle; Vapauden valita palvelut, ja sen, keneltä niitä ottaa vastaan, hoitosuunnitelman, lääkkeet ja muut mahdolliset palvelut. Vakuutukselle on määritelty hintakatto josta maksetaan 10-20%, joka kuukausi. Maksu määrittyy ikääntyneen varallisuuden mukaan. Tähän voidaan ottaa huomioon hänen asuntonsa arvo. Eräs tapaamamme vanhus maksoi suurinta mahdollista prosenttia sen vuoksi, koska hän asui arvokkaassa perinteisessä japanilaisessa talossa, muuten hänen varallisuutensa ei ollut kovinkaan kummoinen.

Vakuutus voidaan jakaa seitsemään eri tasoon, tällöin on myös seitsemän eri hintatasoa. Ikääntyneelle tehdään suunnitelma ja kartoitetaan mahdollisia tarpeita terveydenhoidossa ja sen jälkeen hänelle määräytyy, minkä tasoisen vakuutuksen hän saa. Voinnin muuttuessa myös taso vaihtuu. Jos jostain syystä vakuutuksen tasoa ei ole vielä pystytty vaihtamaan aikaisemmin, ja hintakatto ylittyy, joutuu ikääntynyt maksamaan ylittyneen osan 100%:sesti. Alimman tason hintakatto on noin 400€/kk ja korkeimman on noin 3 000€/kk ja näistä asiakkaan täytyy maksaa 10-20%.

Eräässä sairaalan teho-osaston potilashuoneessa oli vessa, jonka sai esille avattu pöydässä kiinni olleen luukun. Vaihdoimme hieman huvittuneita katseita keskenämme, ja hoitajat katsoivat taas meitä kummastuneina 😃

Kun kerta Seinäjoen keskusta on melkein kokonaan revitty auki, onko vielä liian myöhäistä ehdottaa, että mallia uusiin rakennuksiin otettaisiin Shinjukusta?

Toivotaan, että tämä oma sairastelu menee itsestään ohitse, sillä kenenkään toive ei ole perehtyä niin syvästi japanilaiseen terveydenhoitoon.  

Arkeen paluu loman jälkeen

Loman jälkeen palasimme Tokioon rentoutuneina ja levänneinä. Paluu Japaniin ja Tokioon Vietnamista tuntui "kotiin paluulta". Loma teki meille kaikille niin hyvää. Vietnamissa nautimme auringosta ja hedelmistä. Vietnam oli mielenkiintoinen maa, mutta kyllä me siellä totesimme, että olemme iloisia siitä, että olemme vaihdossa Japanissa emmekä Vietnamissa. :) Hengevaarallinen liikenne, huono hygienia ja kehittymättömyys niin monissa asioissa. Japanissa vain on kaikki asiat niin paljon paremmin kuin Vietnamissa. Tässä meidän lomamme kuvina.

Dragon Bridge on yksi Da Nangin nähtävyyksistä.

Tällä viikolla meillä oli ohjelmassa kaksi oppituntia ja kaksi vierailua. Olemme todella tykänneet tunneista ja koulupäivistä, koska ne tuovat kaivattua vaihtelua vierailuille. On ollut mukavaa viettää aikaa paikallisten opiskelijatovereiden kanssa, koska pitkän aikaa seuranamme on ollut vain opettajia ja professoreita.Tällä viikolla pidimme esitykset, joissa puhuttiin kylästä, jossa on 100 ihmistä. Kaisan ryhmä oli ensimmäinen ryhmä, joka piti esityksensä. Heidän ryhmänsä oli valinnut ongelmakseen vajaaravitsemuksen. Milian ja Helin ryhmät olivat valinnneet aiheekseen koulutuksen.  Itse esitystilanne oli erikoinen. Yksi kerrallaan puhui mikrofoniin omat asiansa ja loput ryhmästä seisoi valkokankaan takana piilossa hihittelemässä. Tämä tuntui erikoiselta meistä, koska olemme tottuneet, että koko ryhmä on esillä kun esitetään ryhmätehtäviä. Lisäksi tilanteesta teki oudon se, että opettaja oli pistänyt ajastimen puhelimeen 7 minuutin päähän jokaiselle ryhmälle, koska esityksen tuli kestää 7 minuuttia. Se vähän häiritsi esitystä kun kello alkoi pirisemään kesken esityksen.

Toinen oppitunti oli englannin puhekurssi, jossa olemme olleetkin jo aiemmin. Tämän tunnin aiheena oli synnytyksen jälkeinen masennus. Tunnilla käytiin läpi aihetta käsittelevä artikkeli sekä aiheeseen liittyvät keskustelukysymykset, joista keskusteltiin ryhmissä. Lisäksi tunnin loppupuolella kaikki tekivät "masennustestin". Se arvioitiin pistein ja yli 10 pistettä tarkoitti riskiä masennukseen. Yllättävän moni luokan tytöistä sai korkeita pistemääriä mikä oli aika huolestuttavaa. Onneksi yksi opettajista herätteli yhtä tyttöä, joka oli saanut testistä 13 pistettä, että onko hänellä ystäviä tai perhettä kenelle puhua näistä ajatuksista. Täällä on taitaa olla melko paljon mielenterveysongelmia, mutta niitä ei näytetä ulospäin. Ulospäin näytetään että kaikki on hyvin ja hymyillään, mutta todellisuus on jotain ihan muuta. Häpeä on täällä tunne, jota ei haluta näyttää eikä aiheuttaa kenellekkään. Tämä tunti vain vahvisti mielikuvaamme mielenterveydestä täällä.

Vierailu kohteina meillä oli kolmannen kerran Senior Citizens Consultation Center. Tällä kertaa seurasimme palaveria, johon osallistui fysioterapeutti sekä työntekijöitä eri yksiköistä. Palaverin jälkeen tutustuimme päivätoimintaan yksikössä. Päivätoimintaan osallistuu ikäihmisiä lähialueelta. Heillä aktiviteettien lisäksi mahdollisuus päästä pesulle ja kylpyyn päivätoiminnassa. Moni toimintaan osallistuva asuu yksin, joten apua kylvyssä käymiseen kotona ei ole. Kun kysyimme onko yksikkö julkinen vai yksityinen vastaus oli, että melkein julkinen. (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan :))

Toinen vierailukohteemme oli Okawa Children Clinic. Yksityinen lasten klinikka, jossa lääkärin vastaanoton lisäksi oli sairaiden lasten päivähoito sekä terapiatoimintaa. Pääsimme seuraamaan puheterapiaa viisivuotiaalle autistiselle tytölle, jolle joidenkin äänteiden tuottaminen tuotti ongelmia. Onnistuneista ääntämisharjoitteista puheterapeutti antoi tytölle tarroja. Pääsimme myös seuraamaan päivähoidossa olevien sairaiden lasten terveystarkatuksia. Lapset olivat n. 1-5 vuotiaita ja lähes kaikilla oli korkea kuume ja flunssan oireita. Päivähoitohuone oli jaettu lasiseinillä pieniiin osiin. Näin estetään tarttuvien tautien leviäminen. Päivähoidossa oli paikkoja 14, mutta yleensä päivähoidossa oli 10-12 lasta. Päivähoito sairaalle lapselle maksaa n. 22e per päivä ja alueen ulkopuolella asuvilta 32e per päivä. Tälläinen päivähoito on välttämätön täällä, koska vanhemmat eivät voi jäädä kotiin vaikka lapsi sairastuisi eikä lasta voi viedä tavalliseen päiväkotiin kipeänä. Klinikalla oli myös lastenlääkärin vastaanotto. Vastaanottolla hoidettiin sairaita lapsia sekä annettiin rokotuksia. Näimme kun lääri laittoi rokotteen, jonka nimeä meille ei osattu kertoa. Lääkäri pisti rokotteen insuliinineulan kokoisella neulalla ojeltajaan lähelle kyynärpäätä. Ihmettelimme tätä ja kun kysyimme asiasta meille kerrtottiin, että osa rokotteista pistetään rasvakudokseen. Lisäksi näimme kun lääkäri pisti vauvalle tuberkuloosirokotteen käsivarteen. Kysyimme pistetäänkö se aina käsivarteen ja vastaus oli kyllä. Vähän ihmettelimme tätä.

Päivähoitohuone.

Lääkärin vastaanottohuone päivähoidossa.

Tänään Kaisa pääsi osallistumaan yliopiston kerhotoimintaan. Täällä kaikki harrastustoiminta on koulun kerhotoimintaa tai jotenkin muulla tavoin linkitetty kouluun. Kaisa osallistui koripallokerhon harjoituksiin. Kaisalla on hauskaa harjoituksissa. Harjoitusten jälkeen Kaisa kävi lounaalla koripalloporukan kanssa. Opiskelijoiden kanssa on mukavaa viettää aikaa vaikka välillä tuntuu, että he ovat niin paljon nuorempia japanilaisen "lapsellisuuden" takia.

Korisreeneissä.

P.S. Tänään on enää 20 päivää jäljellä Tokiossa. Vähiin käy ennen kuin loppuu. Kolmen viikon päästä olemme jo kotona.

Viikkomme ennen lomaa!

Kevät täällä on mennyt erittäin nopeasti. Sää alkaa hiljalleen lämmetä yhä enemmän ja muuttua kesäisemmäksi. Toisaalta ilmasto täällä on hyvinkin vaihteleva. Aamulla aurinko voi paistaa ja asteita olla +20, mutta iltaa kohti tuuli yltyy ja sää tuntuu viileältä. Ensiviikolla meillä on kauan odotettu loma Golden Week ja olemmekin jokainen toden teolla sen tarpeessa... Golden Week:in aikana koko Japani lomailee. Tällä viikolla vierailujen lisäksi olemme olleet tunneilla oppilaiden kanssa.

Maisemaa koulumme ikkunasta

Olemme osallistuneet muun muassa International Health Care tunnille. Tehtävänämme oli ryhmissä lukea tarina ja keskustella heränneistä ajatuksista. Tarinassa maapallolla oli vain yksi sadan ihmisen kylä. Kylän asukkaat erottuivat toisistaan etnisyyden, uskonnon, koulutuksen, seksuaalisen suuntautumisen ja varallisuuden perusteella. Teimme ryhmätöinä powerpointin syntyneestä keskustelusta. Tunneille osallistuminen on ollut mukavaa vaihtelua. Japanissa on todella yleistä, että opiskelijat nukkuvat tuntien aikana minkä mekin olemme huomanneet. Pitkät koulupäivät ja työntäyteinen kulttuuri väsyttävät nuoria ja eräs opettaja kertoikin, että he "hyväksyvät" asian, sillä pystyvät samaistumaan opiskelijoihin. Opiskelu- ja työntekokulttuuri saa meidät usein ärsyyntymään paljonkin. Pitkät päivät, jotka venyvät yli aikataulun saavat jokaisen meistä ärtyneeksi. Tavallista on sekin, ettei päättymisaikaa ole ilmoitettu ollenkaan ja voit vain arvuutella milloin pääset lähtemään kotiin. Ei ole myöskään harvinaista, että viikonloppuiltana opettaja lähettää viestiä koskien kouluasioita. Positiviista on se, että Suomessa tuttuja kahdeksan aamuja ei täällä ole ollut. Yliopistossamme tunnit alkavat usein hieman myöhemmin mitä meillä Seamkissa.

Meillä oli käytännön harjoittelua liittyen leikkaushoitopotilaan kuntoutumiseen.

Välinettä voisi verrata Suomen pulloonpuhallus harjoituksiin.

Loppuviikosta osallistuimme synnytyssimulaatio tunnille. Tunnilla oli vierailemassa kolme kätilöä, jotka näyttelivät esityksen synnytyksestä. Toinen heistä oli äidin roolissa ja toinen kätilönä. Tilanne huvitti meitä jokaista ja välillä naurussa oli pidättelemistä. Äidin roolissa oleva eläytyi täysillä rooliinsa. Kun seurasimme japanilaisia opiskelijoita, ei heitä tilanne huvittanut ollenkaan ilmeistä päätellen, vaan he kirjoittivat ahkerasti muistiinpanoja. Suomessa emme osaisi ajatellakaan, että saisimme samanlaista näytelmää käytännönharjoittelun tunneillamme, mutta maassa maan tavalla! Koulumaailmassa täällä olemme tottuneet myöskin päivittäisiin valokuvaus sessioihin. Usein jokaisen tunnin ja seminaarin jälkeen otetaan ryhmäkuva. Jokaisesta hetkestä tehdään tärkeä ja virallinen.

Vierailukohteena olemme tällä viikolla käyneet tutustumassa vanhuksille päivätoimintaa järjestävään paikkaan Senior Citizens Consultation Centeriin Minato-Ku alueella. Päivätoiminta oli tarkoitettu kaikille yli 60-vuotiaille. Rakennuksessa oli mahdollisuus päästä kylpemään, sekä hierontatuoleihin rentoutumaan. Myös laulu- ja jumppatuokioita järjestetään. Me osallistuimme vanhusten kanssa iltapäivätoimintaan, jossa laulettiin ja tehtiin lyhyitä fyysistä kuntoa edistäviä harjoituksia. Osallistuimme myös henkilökunnan tapaamiseen, jossa oli paikalla lääkäreitä, hoitajia ja lääkefirman edustajia. Valitettavasti kaikki puhuivat japania esityksiensä ajan joten sisältö jäi meiltä hieman pimentoon. Ohjelmaan kuului uutisia terveysteknologiaan liittyen, lääkeyrityksen esitys, sekä yhden asiakkaan tapauksen selvittämistä.

Keskuksen ruokasali

 Saimme mahdollisuuden myös maistaa ruokia nielemisongelmista kärsiville henkilöille. Makuja oli monia: Japanin perinteisistä ruuista hedelmiin. Milia ja Heli eivät mauista vakuuttaneet, mutta Kaisa tykästyi. Aina emme ymmärrä toisiamme... Makuasioista ei voi kiistellä!

Helille tuli suolaisista mauista mieleen kissanruoka, mutta muut maut olivat siedettävä.

P.s Lauantaina lähdimme viettämään Golden Weekiä Vietnamin lämpöön. Lomaa on kyllä odotettu ja toivottavasti myös kouluasiat unohtuvat hetkeksi! Toivotaan, että osasimme ajastaa tämän päivityksen oikein...