Arkeen paluu loman jälkeen

Loman jälkeen palasimme Tokioon rentoutuneina ja levänneinä. Paluu Japaniin ja Tokioon Vietnamista tuntui "kotiin paluulta". Loma teki meille kaikille niin hyvää. Vietnamissa nautimme auringosta ja hedelmistä. Vietnam oli mielenkiintoinen maa, mutta kyllä me siellä totesimme, että olemme iloisia siitä, että olemme vaihdossa Japanissa emmekä Vietnamissa. :) Hengevaarallinen liikenne, huono hygienia ja kehittymättömyys niin monissa asioissa. Japanissa vain on kaikki asiat niin paljon paremmin kuin Vietnamissa. Tässä meidän lomamme kuvina.

Dragon Bridge on yksi Da Nangin nähtävyyksistä.

Tällä viikolla meillä oli ohjelmassa kaksi oppituntia ja kaksi vierailua. Olemme todella tykänneet tunneista ja koulupäivistä, koska ne tuovat kaivattua vaihtelua vierailuille. On ollut mukavaa viettää aikaa paikallisten opiskelijatovereiden kanssa, koska pitkän aikaa seuranamme on ollut vain opettajia ja professoreita.Tällä viikolla pidimme esitykset, joissa puhuttiin kylästä, jossa on 100 ihmistä. Kaisan ryhmä oli ensimmäinen ryhmä, joka piti esityksensä. Heidän ryhmänsä oli valinnut ongelmakseen vajaaravitsemuksen. Milian ja Helin ryhmät olivat valinnneet aiheekseen koulutuksen.  Itse esitystilanne oli erikoinen. Yksi kerrallaan puhui mikrofoniin omat asiansa ja loput ryhmästä seisoi valkokankaan takana piilossa hihittelemässä. Tämä tuntui erikoiselta meistä, koska olemme tottuneet, että koko ryhmä on esillä kun esitetään ryhmätehtäviä. Lisäksi tilanteesta teki oudon se, että opettaja oli pistänyt ajastimen puhelimeen 7 minuutin päähän jokaiselle ryhmälle, koska esityksen tuli kestää 7 minuuttia. Se vähän häiritsi esitystä kun kello alkoi pirisemään kesken esityksen.

Toinen oppitunti oli englannin puhekurssi, jossa olemme olleetkin jo aiemmin. Tämän tunnin aiheena oli synnytyksen jälkeinen masennus. Tunnilla käytiin läpi aihetta käsittelevä artikkeli sekä aiheeseen liittyvät keskustelukysymykset, joista keskusteltiin ryhmissä. Lisäksi tunnin loppupuolella kaikki tekivät "masennustestin". Se arvioitiin pistein ja yli 10 pistettä tarkoitti riskiä masennukseen. Yllättävän moni luokan tytöistä sai korkeita pistemääriä mikä oli aika huolestuttavaa. Onneksi yksi opettajista herätteli yhtä tyttöä, joka oli saanut testistä 13 pistettä, että onko hänellä ystäviä tai perhettä kenelle puhua näistä ajatuksista. Täällä on taitaa olla melko paljon mielenterveysongelmia, mutta niitä ei näytetä ulospäin. Ulospäin näytetään että kaikki on hyvin ja hymyillään, mutta todellisuus on jotain ihan muuta. Häpeä on täällä tunne, jota ei haluta näyttää eikä aiheuttaa kenellekkään. Tämä tunti vain vahvisti mielikuvaamme mielenterveydestä täällä.

Vierailu kohteina meillä oli kolmannen kerran Senior Citizens Consultation Center. Tällä kertaa seurasimme palaveria, johon osallistui fysioterapeutti sekä työntekijöitä eri yksiköistä. Palaverin jälkeen tutustuimme päivätoimintaan yksikössä. Päivätoimintaan osallistuu ikäihmisiä lähialueelta. Heillä aktiviteettien lisäksi mahdollisuus päästä pesulle ja kylpyyn päivätoiminnassa. Moni toimintaan osallistuva asuu yksin, joten apua kylvyssä käymiseen kotona ei ole. Kun kysyimme onko yksikkö julkinen vai yksityinen vastaus oli, että melkein julkinen. (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan :))

Toinen vierailukohteemme oli Okawa Children Clinic. Yksityinen lasten klinikka, jossa lääkärin vastaanoton lisäksi oli sairaiden lasten päivähoito sekä terapiatoimintaa. Pääsimme seuraamaan puheterapiaa viisivuotiaalle autistiselle tytölle, jolle joidenkin äänteiden tuottaminen tuotti ongelmia. Onnistuneista ääntämisharjoitteista puheterapeutti antoi tytölle tarroja. Pääsimme myös seuraamaan päivähoidossa olevien sairaiden lasten terveystarkatuksia. Lapset olivat n. 1-5 vuotiaita ja lähes kaikilla oli korkea kuume ja flunssan oireita. Päivähoitohuone oli jaettu lasiseinillä pieniiin osiin. Näin estetään tarttuvien tautien leviäminen. Päivähoidossa oli paikkoja 14, mutta yleensä päivähoidossa oli 10-12 lasta. Päivähoito sairaalle lapselle maksaa n. 22e per päivä ja alueen ulkopuolella asuvilta 32e per päivä. Tälläinen päivähoito on välttämätön täällä, koska vanhemmat eivät voi jäädä kotiin vaikka lapsi sairastuisi eikä lasta voi viedä tavalliseen päiväkotiin kipeänä. Klinikalla oli myös lastenlääkärin vastaanotto. Vastaanottolla hoidettiin sairaita lapsia sekä annettiin rokotuksia. Näimme kun lääri laittoi rokotteen, jonka nimeä meille ei osattu kertoa. Lääkäri pisti rokotteen insuliinineulan kokoisella neulalla ojeltajaan lähelle kyynärpäätä. Ihmettelimme tätä ja kun kysyimme asiasta meille kerrtottiin, että osa rokotteista pistetään rasvakudokseen. Lisäksi näimme kun lääkäri pisti vauvalle tuberkuloosirokotteen käsivarteen. Kysyimme pistetäänkö se aina käsivarteen ja vastaus oli kyllä. Vähän ihmettelimme tätä.

Päivähoitohuone.

Lääkärin vastaanottohuone päivähoidossa.

Tänään Kaisa pääsi osallistumaan yliopiston kerhotoimintaan. Täällä kaikki harrastustoiminta on koulun kerhotoimintaa tai jotenkin muulla tavoin linkitetty kouluun. Kaisa osallistui koripallokerhon harjoituksiin. Kaisalla on hauskaa harjoituksissa. Harjoitusten jälkeen Kaisa kävi lounaalla koripalloporukan kanssa. Opiskelijoiden kanssa on mukavaa viettää aikaa vaikka välillä tuntuu, että he ovat niin paljon nuorempia japanilaisen "lapsellisuuden" takia.

Korisreeneissä.

P.S. Tänään on enää 20 päivää jäljellä Tokiossa. Vähiin käy ennen kuin loppuu. Kolmen viikon päästä olemme jo kotona.