Lastensairaala, vahainkoti ja rentouttava viikonloppu

Lastensairaala vierailu

Viime viikolla pääsimme vierailemaan lastensairaalassa, jonka asiakkaat olivat erittäin vahvasti kehitysvammaisia. Tällä kertaa vierailumme kesti kaksi päivää. Meille kerrottiin etukäteen, että sairaalan henkilökunta odottaa innolla tuloamme, he nimittäin pyysivät meitä toteuttamaan noin tunnin kestävän esitelmän Suomesta, Seinäjoesta ja meidän sosiaali- ja terveyshuollosta.
Sairaalaan päästessä, pystyimme suunnistamaan pelkästään jo sen perusteella, että jokaisessa kulkemassamme ovessa oli Muumien kuvia ja Suomen lippu. Henkilökunta oli myös erittäin kiinnostunut tietämään, millä nimillä kutsumme suomessa muumeja.

(Muumit tulevat esille jokaisessa keskustelussa, jonka käy japanilaisen henkilön kanssa. Kerrankin eräs vanha mies tuli kysymään meiltä vain muuten vain, että mistä päin olemme. Kun hän sai kuulla, mistä olemme, hän huusi kovalla äänellä ''muumipappa!''. Sen jälkeen hän esitteli valokuvia vuodelta 2010, jolloin hän oli ollut käymässä Naantalin Muumimaassa...)

Sairaalassa ensimmäisen päivä meni tutustuen sen järjestämään kotihoitopalveluun. Kävimme kahden eri perheen luona. Lapsi potilaat sairastivat lihasrappeumaa, jonka johdosta he olivat jatkuvasti hengityslaitteessa. Toinen lapsista tarvitsi laitetta vain öisin, mutta toinen tarvitsi sitä jatkuvasti. Ensimmäinen poika kylvetettiin mittatilaustyönä tehdyssä lavuaarissa. Myöhemmin hänelle tuli käymään opettaja, joka ilmeisesti opetti poikaa kommunikoimaan muilla tavoin kuin puhumalla, ja samalla he opettelivat lukemaan. Pojan äiti kertoi heräävänsä yöllä kahden tunnin välein kääntämään lastansa. Toisen pojan luona lähinnä katsottiin pojan kunto. Myöhemmin saimme lukea hänelle englannin kielisen kirjan.

Kun palasimme sairaalalle, saimme kiertää osastolla, joka oli tarkoitettu erittäin vahvasti kehitysvammaisille. Osa oli siellä pidemmillä intervallijaksoilla, osa vain päivän ajan. Samalla kävimme aikuisten osastolla. Vaikka sairaala oli lasten, oli sillä silti kaksi osastoa aikuisille.

Toisena vierailupäivänä kuljimme hoitajien ''varjoina'' ja seurasimme heidän työtehtäviään. Kommunikaatio tapahtui lähinnä elekielellä. Aluksi hieman järkytyimme siitä, että potilaat olivat lähes kaikki lattialla pehmoisen patjan päällä. Tätä selitettiin sillä, että koska japanilaiseen tyyliin taloissa on aina vähintään yksi huone, jossa on tatami matto. Tatami voi olla riisin oljista tehty, tai sitten ihan vain tekokuitua. Tatamin ajatuksena on kuitenkin se, että sen päällä istutaan, ilman tuoleja. Potilailla oli siis lattialla tyynyjä, joilla heidän asentoaan pystyttiin tukemaan.



Ruuan jälkeen oli meidän esitelmän vuoro. Päästyämme saliin tajusimme oikeasti, kuinka suuresta esitelmästä oli kyse. Kuuntelijoita oli noin 70, jotka koostuivat hoitajista ja lääkäreistä. Esitelmä otettiin videolle, sillä osa halukkaista ei päässyt paikalle. Koska tila oli iso, meidän piti puhua mikrofooneihin, jotta meidän puhe kuuluisi kaikille. Esitelmämme oli englanniksi, ja meillä oli opettaja mukana kääntämässä esitelmäämme japaniksi. Vaikka osa kuuntelijoista oli selvästi unessa suurimman osan esitelmästä, saimme silti kehuja ja kiitosta. Koska olimme jännittäneet tilaisuutta kauan, olisimme vain uupumuksen vuoksi halunneet lähteä kotia sen jälkeen, mutta meillä oli edessä vielä osastolla jälleen hoitajan ''varjoina'' olemista.

Osastolla meidät kolme jaettiin eri hoitajien mukaan. Milia ja Kaisa kiersivät hoitajiensa kanssa lähinnä osastolla eri potilaiden luona. Heli vietti aikansa kylpyhuoneessa katsomassa potilaiden kylvetystä. Kylvetys tapahtui hieman erilailla kuin Suomessa. Kylvettäjiä oli yhteensä neljä, kaksi yhtä potilasta kohden ja kaksi puettajaa, yksi potilasta kohden. Kylvetys tapahtui todella liukuhihnamaisesti; yksi hoitaja riisui potilaan laverille, kaksi pesi ja sen jälkeen laittoivat hetkeksi kylpyyn. Sillä välin toinen pesijäpari aloitti uuden potilaan pesun. Pesutilassa oli aina vähintään neljä potilasta, ilman kummempia intimiteettisuojia. Kahta riisuttiin tai puetettiin ja kahta pestiin.
  Osastolla melkein kaikki potilaat olivat hengityskoneessa. Hoitajat imivät limaa todella helposti potilailta, eikä päädyn nostamisesta ollut edes puhetta. Päivällisajan tullessa hoitajat sekoittivat potilaiden ruuan vedestä ja joistakin ravintosekoituksista, koska potilailla oli joko nenämahaletku tai sitten he saivat ruokaa Peg-letkun kautta.

Tässä laveri, jossa potilas pestään ensin puhtaaksi, jonka jälkeen hänet lasketan laverin avulla kylpyyn. Kaikki kylpevät samassa vedessä, kuten täällä kotonakin tehdään.

Tämä kaksi päiväinen vierailu oli ehkä kaikista pysäyttävin meidän kaikkien mielestä. Emme kukaan olleet koskaan olleet tekemisissä niin vakavasti kehitysvammaisten kanssa. Potilaat olivat kykenemättömiä kommunikoimaan normaalisti ja jos he saivat äänen kulkemaan, se oli lähinnä jotain epämääräistä. Suurin osa makasi sängyssä ilmeettömästi, osalla ei edes silmät värähtäneet kun yritimme puhutella heitä. Onneksi oli niitäkin, jotka ilahtuivat suuresti nähdessään ulkomaalaisia ihmisiä ja heidän hymynsä oli ihanan aitoa.
  Kuitenkin purimme päiviä keskenämme, koska tunsimme tarvetta keskustella näkemästämme. Jokainen huokaisi helpotuksesta, kun sai kuulla, että muutkin pitivät vierailua pysäyttävänä. Samalla mietimme lasten äitejä. Heillä on todella suuri vastuu, ja usein he hoitavat vammaista lastaan yksin, isän ollessa päivät töissä. Sairaala järjesti toimintaa, johon äiti sai osallistua lapsensa kanssa, ja siellä he viettivät muiden äitien kanssa kerhoaikaa. He saivat laulaa ja leikkiä lastensa kanssa, oli lapsen fyysinen kunto sitten mikä tahansa. Osa oli hengityslaitteessa, mutta ei se silti heidän menoa haitannut.


Vanhainkoti vierailu

Viikko oli meille raskas, koska lastensairaala vierailun jälkeen meillä oli vielä erääseen vanhainkotiin vierailu. Vanhainkoti on ehkä väärä sana tälle paikalle, sillä sen yhteydessä oli eräänlainen sairaala, jossa esim. vanhukset voivat kuntoutua leikkauksen jälkeen ennen kotiutumista. Samalla sairaalan ympärillä oli monta eri tarkoitukseen tarkoitettua toimipistettä. Yhteen vanhukset saivat mennä harrastamaan päivätoimintaa, osassa asui hyvä kuntoisia vanhuksia ja osa taloista oli tarkoitettu vähän huono kuntoisemmille. Vierailumme oli lähinnä eri toimitiloihin tutustumista ja paikkojen esittelyä.

Ylhäällä olevaa rakennusta käytettiin lähinnä toimistotiloina, Se kuitenkin on suosittu miljöö TV-draamojen piireissä. Alhaalla oleva on uusi sairaala, joka rakennettiin vanhan tilalle, sen vaurioduttua vuoden 2011 maanjäristyksessä.

Vanhainkodilla oli myös asukkaana koiravanhus, joka oli hieman kameraujo.

Sairaalan ja sen kuntoutumistoiminnassa ihmettelimme sitä, että keskiarvo sairaalaoloajalle oli 6kk, ja ne, jotka siirtyivät yksityiseen vanhainkotiin sairaalasta, viettivät siellä 9 kuukautta. Japanissa muutenkin sairaalaoloajat ovat todella pitkiä, normaali aika olla sairaalassa on lyhimmillään noin kaksi viikkoa.

Olemme huomanneet, että täällä (varsinkin yksityisellä puolella) tilat ovat todella avaria. 

Vasemmalla yhden hengen huone, oikealla kahden hengen huone, jossa ne voi erottaa pienellä sermillä.

Viikonlopuksi lähdimme vähän kauemmaksi Tokiosta. Varasimme hotellin Hakonesta, joka tunnetaan kuumista lähteistään. Hotellille saavuttuamme, tajusimme että, olemme kaukana kaikesta. Lähellä ei ollut yhden ainutta kauppaa esimerkiksi. Mieleemme tuli hieman mielenterveysparantola, kaukana kaikesta, hienot ja valkoiset tilat. Emme voineet ottaa kuvia itse lähteestä, mutta koko viikonloppu meni ''onsenissa'' lilluessa. Fyysisesti onnistuimme rentoutumaan, mutta valitettavasti kaikki kouluhommat painoivat päälle.

Tämä näkymä oli meidän hotellihuoneen ikkunasta.

P.s. Välillä olemme miettineet, että täällä olevat eivät pidä meitä vain opiskelijoina. Meitä kutsutaan eri erikoisalojen seminaaritilaisuuksiin kuuntelemaan heidän tutkimuksiaan. Samalla meidän pitää pitää esitelmä, miten Suomessa sama asia hoidetaan. Koska suurimmaksi osaksi meillä ei ole hajuakaan asiasta ja luvuista, käytämme paljon aikaa asian selvittämiseen etukäteen. Yleensä pitää vielä tehdä hieno PowerPoint esitys. On käynyt välillä mielessä, että ehkä he pitävät meitä jonain Suomen sosiaali- ja terveysministereinä.