Vaihto puolivälisä

Vaihtomme puoliväli ylitetty. Mitä mihin se aika meni? Kääk kohta tämä jo loppuu? Ehdimmekö käydä vielä paikoissa, joita olemme suunnitelleet?
Tässä päällimmäiset fiilikset tällä hetkellä. Alku- ja keskivaiheen väsymysaallon jälkeen olemme alkaneet nauttia enemmän ajastamme täällä ja alkaa tuntua että aika loppuu kesken. Meillä on ollut liian paljon ohjelmaa ja vierailuja tässä niin siksi tämän tekstin päivitys on viivästynyt.

Great Buddha ja kirsikankukkia.

Toissa viikolla meillä oli vain yksi vierailupäivä ja loput olivat koulupäiviä. Vaihteeksi oli mukava päästä osallistumaan oppitunneille. Osallistuimme mm. englannin puhekurssille, jossa keskusteluaiheet määräytyvät viikotttaisten terveydenhuolto aiheisten artikkelien mukaan. Keskusteluaiheenamme oli naisten työhyvinvointi ja siihen vaikuttavat asiat. Kun keskustelimme aiheesta ryhmissä moni nuori nosti huolenaiheeksi työuran jatkamisen ja lasten saamisen yhdistämisen. Olemme huomanneet jo että täällä on normaalia että äiti lopettaa työnsä saatuaan ensimmäisen lapsen eikä hän välttämättä pääse enää palaamaan työelämään. Lisäksi huolena oli työpaikka häirintä ja epätasa-arvoinen palkkaus.

 Lisäksi osallistuimme raskaanaolevien äitien hoitoon liittyvälle kurssille, jossa pääsimme harjoittelemaan jalkahierontaa. Luokka oli jaettu pareihin. Saimme kaikki hyvät parit, joiden kanssa harjoittelimme jalkahierontaa. Hieronnan jälkeen oli terveellisen ravitsemuksen teoriaopetusta.

Kävimme tutustumassa kehitysvammaisten hoitolaitokseen. Laitoksessa oli asukkaita 40, joista miehiä 20 ja naisia 20. Asukkaiden ikä vaihteli 18-60 välillä ja keski-ikä oli 40. Täällä kaikki terveydenhuolto liittyy vakuutuksiin. Vakuutusjärjestelmä on monimutkainen kokonaisuus, josta saamme kuulla joka vierailukäynnillä. Vakuutuksista johtuen yksi tämän hoitolaitoksen asukkaista oli 66 vuotias ja hänelle oltiin etsimässä uutta paikkaa, koska hän on yli 65 vuotias ja kuuluu long time insurancen piiriin. Harmillista että tälläisen asian takia vanha ihminen, joka on tottunut hoitajiinsa ja ympäristöönsä pitää siirtää toiseen paikkaan.

"Automaatti-pikaruoka".

 Loppuun vielä ruoka asiaa. :) Mitä me täällä syömme? Se on ollut suuri ihmetyksen aihe paikallisille ja kuulemme kysymyksen lähestulkoon päivittäin. Lisää ihmetystä aiheuttaa se, että kerromme että teemme usein itse ruokaa. Täällä ulkona syöminen on melko halpaa ja japanilaiset ovat niin kiireisiä, että he eivät yksinkertaisesti ehdi tehdä itse ruokaa. Täällä on paljon pikaruokapaikkoja, jossa ruoka tilataan limsa-automaatin näköisestä koneesta. Niissä ruoka on nuudeli tai riisi pohjaista. Yksinkertaista, mutta niin hyvää. Lisäksi olemme käyneet sushi ravintolassa, jossa annokset liikkuvat linjastolla, josta niitä saa ottaa oman maun mukaan ja hinta määräytyy lautasten mukaan. Olemme myös käyneet ravintoloissa, missä ruoka tilataan tabletilla.

Pikaruoka-annos joka maksaa n. 4-6e.

Kamakuran lounas.

Edellis viikonloppuna kävimme Kamakurassa katsomassa nähtävyyksiä. Matkan järjesti meidän tuutoriopiskelijat. Me emme ole ensimmäisen päivän jälkeen nähneet tuutoriopiskelijoita kovinkaan paljoa joten oli mukava viettää aikaa heidän kanssaan. Kamakurassa kävimme mm. monilla temppelialueilla ja Great Buddhalla.

Muutama muukin oli lähtenyt aurinkoisena sunnuntaina kiertelemään Kamakuraan.