sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Ensimmäinen viikko on kulunut

Ensimmäinen viikko alkaa olla lopuillaan. Viikko on ollut täynnä uusia asioita, kokemuksia ja ennen kaikkea teetä. Sitä tarjoillaan jatkuvasti meille koulupäivämme aikana. Koulussa olemme käyneet läpi tulevaa lukujärjestystä. Tulevia vierailupaikkoja on esitelty lyhyesti, sekä olemme saaneet ensimmäisestä tulevasta vierailukohteestamme lyhyen esityksen professoriltamme "senseiltä". Ensimmäinen vierailukohteemme tulee olemaan kotisairaanhoitoa vastaava Nursing station service Tokiossa.

Tällä viikolla olemme olleet ainoastaan keskiviikkona samaan aikaan koulussa opiskelutovereidemme kanssa. Olemme viettäneet päiviä professoreidemme seurassa. Lounastaminen on aiheuttanut meille muutamia hupaisia tilanteita koulussa. Japanissa syödään lähes aina puikoilla ja se on ollut meille uusi asia. Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa ja olemme sinnikkäästi tätä taitoa harjoitelleet. Kanssaruokailijat seuraavat usein kiinnostuneesti kuinka suoriudumme syömisestä. Meiltä kysellään myös aina maistuuko ruoka ja tietysti vastaamme myöntävästi. Tästä tulikin mieleen hauska tilanne, kun yksi meistä pureskeli läskiä täynnä olevaa sitkeää porsaan palaa. Opettaja kysyi juuri sillä hetkellä " Does it taste good?" ja täytyi vain hymyillä kohteliaasti ja jatkaa lihan jauhamista. Pääosin japanilainen ruoka on kuitenkin ollut maittavaa.

Henkilön Milia Lampimäki kuva.
Tässä osa tutoroppilaistamme jotka tapasimme keskiviikkona


Koulun lisäksi olemme tällä viikolla kerinneet tehdä myös muutakin. Olemme kierrelleet Shinjukussa ja Shibuyassa, jotka ovat kuuluisia mm. hyvistä ostomahdollisuuksistaan. Vaatekaupoissa kiertely onkin toiminut hyvänä vastapainona koulun alkamisesta johtuneeseen stressiin. Perjantaina iltana menimme viettämään alkanutta viikonloppua Roppongin alueelle. 

Henkilön Milia Lampimäki kuva.
Shinjuku

Henkilön Milia Lampimäki kuva.
Shibuya


Jetlag on vaivannut  erityisesti Heliä ja Miliaa tällä viikolla. Nukkuminen onkin venähtänyt melko myöhälle lähes joka ilta. Toisaalta on ollut mukava jutella päivän tapahtumista, sillä päivittäin tulee vastaan uusia ja vieraita asioita/tapoja, joihin tulee kiinnitettyä huomiota. Yöllä on ollut mukava ihailla asuntomme ikkunasta Tokyo toweria, sillä tornin valaistus vaihtuu päivittäin. 

Vaikka tämä viikko onkin ollut väsyttävä kaiken uuden vuoksi, odotamme silti mielenkiinnolla tulevaa viikkoa. Tokio on tehnyt meihin jo lähtemättömän vaikutuksen, vaikka olemmekin olleet täällä vasta hetken. 

Ps. Olemme avoimia ehdotuksille jos haluatte kuulla jostain asiasta erityisesti :) 
                                                               
Henkilön Milia Lampimäki kuva.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Alkuviikon tunnelmia


Lento Japaniin ei aivan mennyt suunnitelmien mukaisesti, sillä meidät siirrettiin toiselle lennolle, alkuperäisen oltua ensin myöhässä. Lentokentällä odottelimme muutaman tunnin, jotta meitä vastaan tuleva henkilö kerkeäsi tulla saattamaan meitä. Asunnolle päästyämme totesimme, että paikan Wi-fi ei toimi, joten menimme lähellä olevaan convenience storeen (verrattavissa R-Kioskiin), joka on auki 24/7 ja tarjoaa netin asiakkailleen. Sieltä haimme iltapalaa ja pikakahvia.

  Maanantai aamun herääminen sujui pitkän kaavan mukaan. Lähdimme vasta aamupäivästä etsimään supermarkettia, mistä saisimme ostettua hieman halvemmalla ruokatarvikkeita. Löysimme myös kaupan, joka myi pelkkiä kauneuteen liittyviä tuotteita. Tuotteet lupailivat babyfacen käyttäjilleen, joten tuloksia odotellessa.



 Illalla meistä Kaisa jäi lepäämään ja tutkimaan paikallisten omia pikkukauppoja. Heli ja Milia lähtivät pidemmälle tutkimaan Tokiota. Tavoitteena oli löytää Tokyo Skytree, joka näkyy meidän kämpän ikkunoista. Torni oli helppo löytää, ja 350. kerros, tosin maksullinen, näköala oli kyllä hienon näköinen pimeällä. Paluu kämpille ei tosin ollut aivan yhtä helppo, sillä karttaa ei ollut ja puhelimet eivät toimineet. Pyörittyämme jonkin aikaa ympäri Tokiota, luovutimme ja menimme konbiniin ostamaan lämmintä juomaa ja käyttämään nettiä. Olimmekin pyörineet kodin lähellä ihan koko ajan...

Tokyo Skytreen juurella olevan ostoskeskuksen pihalla oli yksi kirsikkapuu, joka oli raukka vähän edellä kukinnossaan muihin puihin verrattuna.

Tokyo Skytree on 634 metriä korkea. Me kävimme ''vain'' kerroksessa 350.


Tiistaina heräämisemme venyi vielä myöhempään. Pocket wifimme tuova postimies sai kuitenkin kaikki ylös sängystä alle minuutissa. Pienen some tuokion jälkeen lähdimme junalla Shibuyaan, jossa Tokion väenpaljous tuli kunnolla esiin. Shibuyassa vierähti koko päivä, mutta silti jäi paljon näkemättä ja tekemättä. Emme ole vieläkään sisäistäneet asiaa, että meillä on kyllä hyvin aikaa käydä siellä useamman kerran. Välillä pitää muistuttaa itseään, että kyseessä ei ole vain muutaman viikon pikku reissu.







Tokyo Medical and Dental University 
Keskiviikkona aloitimme koulun. Onneksi koulusta oli vapaaehtoinen opiskelija meitä vastassa asemalla. Hän oli yksi meidän 17:sta tutorista. Koulun ympärillä oli kolme eri yliopistollista sairaalaa, joista ainakin yhteen pääsemme tutustumaan. Vietimme suurimman osan päivästä 19:sta kerroksessa. Aluksi opiskelijat kertoivat hieman opiskelijaelämästään, ja millaista on työskennellä sairaanhoitajana ja bioanalyytikkona Japanissa. Opiskelu hoitajaksi kestää Japanissa neljä vuotta, eikä opiskelun ohella voi tehdä alan töitä. Heidän pitää myös ennen valmistumistaan tehdä valtakunnallinen koe, ennenkuin ovat oikeutettuja sairaanhoitajan ammattiin. Koe järjestetään kerran vuodessa helmikuussa, ja jos koe ei mene läpi, joutuu odottamaan seuraavaan vuoteen. Japanin ja Suomen terveydenhuollon väliset erot eivät ainakaan näiden esitelmien pohjalta ole suuret. Japanissa väestön jatkuva ikääntyminen ja syntyvyyden lasku ovat yhtälailla ongelmana kuin Suomessakin. Saimme myös
PowePoint-esityksen Japanilaisista karkeista. Emme osanneet odottaa sellaista ja se oli hieman huvittavaa mielestämme.
  Ruokatunnin jälkeen opiskelijat esittelivät meille tilojaan. Luokka, jossa he suorittavat laboraatiotuntejaan, oli paljon isompi verrattuna ainakin meidän koulun tiloihin. Muuten tilat olivat levittäytyneet ympäri kampusta. Luokkahuoneita oli yksi per kerros.

Illalla menimme kaikki kolme yhdessä lenkille, ja onneksi otimme mukaan yhden pocket wifin, sillä onnistuimme taas eksymään. Hetken pyörittyämme vesisateessa, löysimme onneksi kotiin. Pieni jet lag painaa vielä vähän päälle, joten tähän asti nukutut yöunet ovat olleet hyvin lyhyitä. Onneksi meille on loppuviikoksi suunniteltu myöhäisiä aamuja, joten ei ainakaan kovin paljoa pitäisi haitata, vaikka nukahtaminen venyisi pitkälle.





P.s. Ei tää kuvien keskittäminen keskelle vieläkään vissiin luonnistu...






lauantai 25. helmikuuta 2017

Viimeiset hetket ennen lähtöä

Tänään on päivä, jolloin lennämme Japaniin. Vaikka vaihdon hakuprosessi on ollut käynnissä jo syksystä saakka tuli tämä päivä yllättäen. Tuntuu vielä epätodelliselta, että matka on nyt alkanut. Kuitenkin odotamme mielenkiinnolla vaihto aikaamme ja hyvillä mielin jätämme Suomen vaihtelevan sään ja arjen rutiinit taaksemme!


Mutkia ja haasteita on riittänyt matkassamme, mutta se on kasvattanut kärsivällisyyttä. Viimeiset viikot ovat olleet hyvin kiireisiä ja ajatus vaihtoon lähdöstä on tuntunut kaukaiselta. Isoin murheenkryynimme oli viisumien saaminen ajoissa. Monen mutkan kautta haimme viisumit Helsingistä keskiviikkona. Nyt kun viisumit ovat taskussa, on olo helpottunut.

Olemme kolme sairaanhoitajaopiskelijaa SeAMKista. Aloitimme kolmannen vuoden opiskeluissamme tammikuussa 2017. Jokainen meistä oli tahoillaan miettinyt vaihtoon lähtöä opintojen aikana. Asia tuli puheeksi eräänä päivänä koulussa ja huomasimme yhteisen kiinnostuksemme. Kansainvälisyys koordinaattorimme kehotti aloittamaan hakuprosessin yhdessä. Meistä kaikki haaveilivat vaihdosta Aasiassa sen erilaisen kulttuurin ja ympäristön vuoksi. Vaihtoehto maina meillä oli ensin Kiina ja Vietnam. Vaihtoehdoksi Japani tuli viimeisimpänä yllättävänä vaihtoehtona, sillä kouluillamme oli meneillään yhteistyöprojekti, jonka johdosta meillä olisi mahdollisuus päästä Tokyo Medical and Dental Universityyn vaihtoon. Mahdollisuus lähteä Tokioon kevääksi 2017 kuulosti houkuttelevalta ja aloitimme hakuprosessimme.

Japanissa suoritamme vanhushoitotyön-, terveen lapsen- ja projektityönharjoittelut. Harjoittelut suoritamme lyhyinä opintokäynteinä eri sairaaloihin ja hoitolaitoksiin. Saatamme matkustaa myös muihin Japanin kaupunkeihin käyntien merkeissä. Myös erilaiset luennot ja muut vierailut lukeutuvat osaksi harjoitteluamme.

Tässä blogissa tulemme kirjoitamme harjoitteluun ja opintoihimme liittyvistä asioista. Haluamme myös jakaa vapaa-aikaamme ja kertoa erilaisista asioista mitä Japanissa tulemme tekemään. Kulttuurieroja on paljon kotimaahamme verrattuna ja se varmasti saa meidät pohtimaan asioita useasti eri näkökulmista vaihtomme aikana.
                                                                                    
Ps. Toivottavasti blogin käytöstä ja kuvien sijoittelusta tulee sujuvampaa ajan kuluessa!

Milia ja Heli matkalla kohti Helsinki-Vantaata




Kaisa nauttii vielä Suomen talvisesta säästä