Lento Japaniin ei aivan mennyt suunnitelmien mukaisesti, sillä meidät siirrettiin toiselle lennolle, alkuperäisen oltua ensin myöhässä. Lentokentällä odottelimme muutaman tunnin, jotta meitä vastaan tuleva henkilö kerkeäsi tulla saattamaan meitä. Asunnolle päästyämme totesimme, että paikan Wi-fi ei toimi, joten menimme lähellä olevaan convenience storeen (verrattavissa R-Kioskiin), joka on auki 24/7 ja tarjoaa netin asiakkailleen. Sieltä haimme iltapalaa ja pikakahvia.
Maanantai aamun herääminen sujui pitkän kaavan mukaan. Lähdimme vasta aamupäivästä etsimään supermarkettia, mistä saisimme ostettua hieman halvemmalla ruokatarvikkeita. Löysimme myös kaupan, joka myi pelkkiä kauneuteen liittyviä tuotteita. Tuotteet lupailivat babyfacen käyttäjilleen, joten tuloksia odotellessa.
Illalla meistä Kaisa jäi lepäämään ja tutkimaan paikallisten omia pikkukauppoja. Heli ja Milia lähtivät pidemmälle tutkimaan Tokiota. Tavoitteena oli löytää Tokyo Skytree, joka näkyy meidän kämpän ikkunoista. Torni oli helppo löytää, ja 350. kerros, tosin maksullinen, näköala oli kyllä hienon näköinen pimeällä. Paluu kämpille ei tosin ollut aivan yhtä helppo, sillä karttaa ei ollut ja puhelimet eivät toimineet. Pyörittyämme jonkin aikaa ympäri Tokiota, luovutimme ja menimme konbiniin ostamaan lämmintä juomaa ja käyttämään nettiä. Olimmekin pyörineet kodin lähellä ihan koko ajan...
 |
| Tokyo Skytreen juurella olevan ostoskeskuksen pihalla oli yksi kirsikkapuu, joka oli raukka vähän edellä kukinnossaan muihin puihin verrattuna. |
 |
| Tokyo Skytree on 634 metriä korkea. Me kävimme ''vain'' kerroksessa 350. |
Tiistaina heräämisemme venyi vielä myöhempään. Pocket wifimme tuova postimies sai kuitenkin kaikki ylös sängystä alle minuutissa. Pienen some tuokion jälkeen lähdimme junalla Shibuyaan, jossa Tokion väenpaljous tuli kunnolla esiin. Shibuyassa vierähti koko päivä, mutta silti jäi paljon näkemättä ja tekemättä. Emme ole vieläkään sisäistäneet asiaa, että meillä on kyllä hyvin aikaa käydä siellä useamman kerran. Välillä pitää muistuttaa itseään, että kyseessä ei ole vain muutaman viikon pikku reissu.
 |
| Tokyo Medical and Dental University |
Keskiviikkona aloitimme koulun. Onneksi koulusta oli vapaaehtoinen opiskelija meitä vastassa asemalla. Hän oli yksi meidän 17:sta tutorista. Koulun ympärillä oli kolme eri yliopistollista sairaalaa, joista ainakin yhteen pääsemme tutustumaan. Vietimme suurimman osan päivästä 19:sta kerroksessa. Aluksi opiskelijat kertoivat hieman opiskelijaelämästään, ja millaista on työskennellä sairaanhoitajana ja bioanalyytikkona Japanissa. Opiskelu hoitajaksi kestää Japanissa neljä vuotta, eikä opiskelun ohella voi tehdä alan töitä. Heidän pitää myös ennen valmistumistaan tehdä valtakunnallinen koe, ennenkuin ovat oikeutettuja sairaanhoitajan ammattiin. Koe järjestetään kerran vuodessa helmikuussa, ja jos koe ei mene läpi, joutuu odottamaan seuraavaan vuoteen. Japanin ja Suomen terveydenhuollon väliset erot eivät ainakaan näiden esitelmien pohjalta ole suuret. Japanissa väestön jatkuva ikääntyminen ja syntyvyyden lasku ovat yhtälailla ongelmana kuin Suomessakin. Saimme myös
PowePoint-esityksen Japanilaisista karkeista. Emme osanneet odottaa sellaista ja se oli hieman huvittavaa mielestämme.
Ruokatunnin jälkeen opiskelijat esittelivät meille tilojaan. Luokka, jossa he suorittavat laboraatiotuntejaan, oli paljon isompi verrattuna ainakin meidän koulun tiloihin. Muuten tilat olivat levittäytyneet ympäri kampusta. Luokkahuoneita oli yksi per kerros.
Illalla menimme kaikki kolme yhdessä lenkille, ja onneksi otimme mukaan yhden pocket wifin, sillä onnistuimme taas eksymään. Hetken pyörittyämme vesisateessa, löysimme onneksi kotiin. Pieni jet lag painaa vielä vähän päälle, joten tähän asti nukutut yöunet ovat olleet hyvin lyhyitä. Onneksi meille on loppuviikoksi suunniteltu myöhäisiä aamuja, joten ei ainakaan kovin paljoa pitäisi haitata, vaikka nukahtaminen venyisi pitkälle.
P.s. Ei tää kuvien keskittäminen keskelle vieläkään vissiin luonnistu...